Ei kahta ilman kolmatta - eikä kolmatta ilman neljättä

Hyvät asiat tapahtuvat sarjoissa, joskus huonotkin, mutta itse optimistina haluan keskittyä mieluimmin niihin positiivisiin ja iloisiin asioihin. Ja näin kevään ensimmäisenä päivänä on hienoa juhlia uuden elämän alkamista.

Kuten otsikkokin antaa ymmärtää on jotain tapahtumassa. Elämällä on kummallinen tapa järjestellä asioita joskus puolestamme. Hetki sitten mietin, että mitähän sitä syksyllä tekisi ja ovatko vuosi sitten tulleet työtarjoukset vielä voimassa ? Nyt pitää sitten soitella ja tarkistella ovatko ne voimassa vielä 2012 syksylläkin.

Ai miten niin ? No ei kolmatta ilman neljättä. Ihana pieni Oscar saa pienen veljen tai siskon lokakuun lopulla. Tämän piti olla suuri salaisuus vielä hetken aikaa. Ihan vain siltä varalta, jos jotain menisi pieleen eikä pieni elämän alku jaksaisikaan tulla tähän maailmaan. Mutta mikäli jotain ikävää tapahtuisi, on se sitten käsiteltävä erikseen. Nyt haluan antaa itselleni luvan iloita asiasta julkisesti.

Olisihan se tylsää, kun Jeremiaksella ja Riikalla on ollut toisistaan seuraa koko lapsuuden, ettei Oscar pääsisi kokemaan samaa sisaruuden tuomaa toveruutta ja eliniän kestävää sidettä lähes samanikäisen sisaruksen kanssa. Hieman ajoitus epäonnistui, noin kuukaudella. Jeremiaksen ja Riikan ikäero on 1vuosi ja 5 päivää, nyt Oscarille ja hänen sisarukselleen tulee ikäeroa 1 vuosi ja noin 1 kuukausi.

Juu, juu, hullujahan me ollaan. Ja rakastetaan joka hetkeä siitä, kun saamme olla lasten kanssa. Se vilpitön palaute minkä lapselta saa asiasta kuin asiasta. Kiintymys ja ne ensimmäiset kömpelöt rakkauden osoitukset, märkääkin märemmät pusut, kahdenkeskiset aamuhetket leikkien, mitään niistä en vaihtaisi mihinkään muuhun. Ja nyt elämä palkitsee vielä yhdellä lapsella, olettaen, että kaikki menee hyvin. Kiitos siitä.

Niin ja muistittehan, että tänään on huhtikuun ensimmäinen päivä. Kevät on siis virallisesti täällä.

Tasapainottelua

Kyllä minä muistan itsekin ettei teini-ikä ollut aina sitä maailman helpointa aikaa. Emmekä aina olleet ihan samalla aaltopituudella äitini kanssa ja kiistaa tuli monista asioista, toisaalta olin myös se kiltti tyttö joka osallistui kodin töihin, sisarusten vahtimiseen ja jopa ruoan laittoon. Kapinoin sitten myöhemmin.

Toivon ottaneeni opiksi omasta nuoruudestani ja olenkin päätynyt kasvattamaan lapsiani "löysemmässä hihnassa" kuin minut on kasvatettu sekä hieman eri metodeilla, mikä on kyllä tuottanut tulostakin vaikka tasapainoilua välillä onkin.

Uusperheessä on lisäksi otettava huomioon monta asiaa kasvatuksessakin. Ensiksikin on tehtävä kaikille selväksi, että perheen aikuiset ovat tasavertaisessa asemassa lasten suhteen eli molempien sana painaa eikä toiselta saa viedä mattoa alta pyörtämällä päätöksiä. Lapset ovat myös saman arvoisia, ainoastaan ikä tekee eroa lasten välillä, muuten heillä on samat säännöt ja samat asiat tulevat eteen nuoremmillekin.
Aikuisten on keskusteltava kasvatuksen linjoista ja oltava tietoisia toistensa päätöksistä tai antamista luvista/kielloista ettei asiat mene ristiin eikä lapset pääse pomputtamaan vanhempiaan.

Itse haluan lasteni oppivan ottamaan vastuuta itsestään ja teoistaan jo ihan pienestä pitäen. Se alkaa helposti omien lelujen keräämisellä, iltapesulla ja ruokailutavoilla. Niiden oppiminen ei ole niin helppoa kuin luulisi ja vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä sekä johdonmukaisuutta. Pikku hiljaa lapsen kasvaessa voi hänet ottaa mukaan kaittiöön ja esimerkiksi astianpesukoneen tyhjentämisestä voi aluksi tehdä yhteisen leikin joka sitten myöhemmin muuttuu päivittäin tehtäväksi pikku hommaksi. Lapset kyllä oppivat ja osaavat, jos vanhemmat vain uskaltavat vaatia sitä heiltä sekä antaa vastuuta.

Syömme lähes joka päivä yhteisen päivällisen saman pöydän ääressä. Ruoka on itse tehtyä kotiruokaa joka on kasvavalle nuorelle monipuolista ja parasta ruokaa tukemaan nuoren kehitystä. Samalla nuori oppii ruoan valmistuksesta itsekin, tarpeellinen taito myöhemmin.

Vastuuta vastaan saa sitten sitä vapautta jota jokainen nuori kaipaa. Ei pidä kuitenkaan antaa vapautta ilman vastuun ottamista. Nuoren on opittava, että kaikilla teoilla tai tekemättä jättämisillä on seurauksensa. Seuraukset jotka heidän itsensä on kannettava. Samalla lapsemme toivottavasti oppivat ja ottavat opikseen.

Meillä on tarkat kotiintuloajat, läksyjentekovelvoite, määritellyt tietokoneajat, lista kotitöistä sekä näitä vastaan sitten lupa mennä ja olla kavereiden kanssa. Seurauksena huonosta koulumenestyksestä tai muista lipsahduksista lyhenee tietokoneaika, kotiintuloaika ja/tai kuukausiraha. Hyvästä menestyksestä koulussa tai paremmasta entiseen verrattuna saa sitten vapautta takaisin.

Keskustelemme paljon ja olen itse opettanut lapseni kyseenalaistamaan, joten joudun perustelemaan heille joka kerta kantani, miksi nyt toimitaan näin. Aina vain ei perustelut mene perille ja siitä seuraa luonnollisesti pientä sanaharkkaa ja teiniangstia.
On vanhempien välinpitämättömyyttä antaa lastensa itse päättää asioistaan kyseenalaistamatta niitä ja antaa heidän itse määritellä kotiintuloaikansa.
Rakkautta on asettaa rajoja ja rakkautta on antaa nuoren koetella niitä rajoja, rakkautta on myös puuttua nuoren asioihin ja olla hänelle paikalla aikuisena jota hän tarvitsee.