Onnea ei saa rahalla

Niin se vain on, onnea ei rahalla saa. Vaikka tietysti on heti myönnettävä, että raha-asioiden ollessa kunnossa on perhe-elämä tasapainoisempaa.

Nyt kuitenkin tiedän, että pienemmälläkin tulee toimeen ja kodin menot pystyy laskemaan sekä arvioimaan hyvinkin tarkasti kuukausitasolla. Kauppaan kauppalappu mukaan, niin turhat ostokset jäävät ostamatta. Viikolla kouluaikoina ruokalistan suunnittelu helpottaa myös arkea ja säästää rahaa.

Kiitollisena rakkaalle miehelleni olen siitä, että sain olla kotona lähes 3 vuoden ajan kaitsemassa perhettäni. No, siitä viimeinen vuosi kyllä on mennyt osittain äitiys- ja vanhempainvapaalla pikku Oscarin kanssa. Ihanan pienen miehen, joka tuo meille kaikille iloa ja myös jännitystä elämään. Pikku kaverilla, kun ei vielä ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.

Huomenna aloitan työt iloisena ja onnellisena. Osmo sitä vastoin jää vielä kuukaudeksi Oscarin kanssa kotiin, iloisena ja onnellisena mahdollisuudesta olla poikansa kanssa kahden. Mitähän kaikkea he mahtavatkaan keksiä ?
Onnellisena ja avoimin mielin aloitan siis huomenna uuden työn sen tuomine uusine asioineen. Nyt perheeni on valmis laskemaan minut töihin ja jakamaan sen tuoman ilon kanssani.

Onni on tänä kesänä ollut Osmon pitkä kesäloma eli isyyskuukausi yhdistettynä kesälomaan ja vapaisiin (15.6. - 4.9.). Tarkkaan jouduimme tämänkin onnen hinnan laskemaan tulojen tippumisen vuoksi, mutta suunnittelulla siihen pystyimme. Yhden kesälomareissun olemme tehneet ja muuten sitten olemmekin viihtyneet oikein hyvin omassa pihapiirissä.

Minusta tuntuu, että olemme kaikki tulleet pitkän matkan jälkeen kotiin, kotiutuminen vei aikansa. Nyt, kun olemme kotiutuneet on aika aloittaa jotain uutta ja katsoa eteenpäin. Onni on tullut asumaan kanssamme eikä se piittaa rahasta tai maineesta vaan asettuu rauhalliseen mieleen ja rakkauden täyttämään sydämeen.

Onni tulee siis aina ensin, tasapaino elämään ja yhteiseloon. Rahalla ei niitä saa, vaikka helpottaahan se elämää.

Ylpeä partiolaisen äiti

Herätys soi aamulla klo 2.30, oli aika lähteä viemään tytärtäni Riikkaa kisiksen parkkipaikalla odottavaan tilausbussiin. Kummeli- leirilippukunnan matka kohti partiolaisten maailman jamboreeta Ruotsiin Rinkabyhyn oli määrä alkaa klo 04.00.

Rinkan ja päivärinkan pakkaus vei eilisen päivän ja yöllä sinne lisättiin viimeisetkin puhtaat vaatteet. On tytöllä kyllä sisua, sillä kevyt tuo rinkka ei todellakaan ole ja etupuolella keikkui vielä tuo päivärinkka (45 l) ja täyteen pakattu sekin. Ei ole ruikuttajilla asiaa partiolaisten matkaan.

Viimeiset ostokset matkaa varten tehtiin vielä eilen täydentämällä muutamilla lääkkeillä mm. särkyyn ja mahdolliseen vatsatautiin, ensiapuvälineillä, kosteuspyyhkeillä ja sixpackillä - hedelmäpilttiä. Loput matkaeväät lupasi Riikka ostaa itse Turku-Tukholma laivalta päivämatkan aikana. Arvatenkin karkkia, hieman suolaista ja limpparia tarttuu taxfreestä mukaan. Taitaa laivan karkkimyynti olla harvinaisen onnistunutta.

Riikka on ollut partiossa mukana 7 vuotiaasta lähtien ja pitänyt kaikesta siellä, saanut paljon hyviä ystäviä, oppinut erätaitoja ja ennen kaikkea oppinut yhteisöllisyyttä, sosiaalisuutta ja reipasta erähenkeä. Suosikkitapahtumia ovatkin olleet aina erilaiset leirit ja kämppäretket. Viime vuosina suurleirit ovat vieneet voiton niiden jännittävyyden ja erilaisuuden vuoksi.

Ruotsin Rinkabyhyn on rakennettu pieni kaupunki 38 000 leiriläiselle ja huoltojoukoille. Leiristä löytyy omat terveyspalvelut, kaupat ja ruokavarastot. Kaikki on organisoitu viimeisen päälle pohjoismaisella tehokkuudella leiriläisten saapumista ja lähtemistä myöten.

Aamuyöllä seisoskellessani kisiksen parkkiksella sekä seuratessani Riikan ja hänen ystäviensä tapaamista, leirijännityksen jakamista , kaikkea sitä lähtöön liittyvää kuplintaa en voinut olla miettimättä miten nopeasti vuodet vierivät. Tunnetta ei vähentänyt se, että juttelin kahden pojan vanhempien kanssa joiden lapset aloittivat yhtä aikaa koulun Pohjois-Haagan ala-asteella kuin Riikka ja Jeremias aikanaan. Tai se, että toinen äideistä sattuu olemaan kummisetäni tytär jonka kanssa leikimme lapsuudessa monet kerrat yhdessä vieraillessamme toistemme perheiden luona. Ja siinä me nyt seisoimme saattamassa omia lapsiamme kahden viikon partioleirille Ruotsiin.

Haikein mielin, mutta ylpeänä laitoin siis tyttäreni matkaan varoitellen vielä matkan vaaroistakin. "Kyllä mä tiedän äiti", vastaus viisaalta tyttäreltäni. Ylpeyttäni lisäsi se, että lähdön koittaessa oli Riikka ainoa partiolainen joka tuli halaamaan saattajaansa spontaanisti. Tiukka ja pitkä halaus, viimeiset hyvän matkan toivotukset ja se tärkein viesti "rakastan sinua". Tunnelataus halauksessa oli voimakas ja mitä ikinä matkalla tapahtuukaan tietää tyttäreni voivansa turvata minuun sekä jakaa ilonsa ja surunsa kanssani.

Olen ylpeä äiti ja kiitollinen viisaasta ja iloisesta tyttärestäni.
Hyvää, iloista ja turvallista matkaa.

Onko meillä varaa unohtaa ?

Maailmalta tulleet uutiset asettavat jälleen asiat uuteen perspektiiviin, hetkeksi. Oslon pommi-isku keskustassa sai aikaan suuria rahallisia vahinkoja sekä muutamia ihmishenkien menetyksiä, tässä oli monella onni matkassa. Henkilövahinkojen määrä olisi voinut olla paljon suurempikin,

Sitä vastoin Utöyan saarella tapahtunut joukkoteurastus vei mukanaan kymmenien nuorten hengen aivan turhaan. Henkilövahingot ovat korvaamattomia ja tuovat ikuisen surun monen ihmisen elämään.

Omat murheet tuntuvat kutistuvan, varsinkin, kun tapahtumapaikkana on yksi Pohjolan pääkaupungeista joihin oma Helsinkimmekin kuuluu. Pelko omien nuorien puolesta voimistuu hetkellisesti, kunnes asia haalistuu ja lopulta unohtuu mielistämme.

Onko meillä varaa antaa asian unohtua ? Meillä on jo ollut omat kouluampumistapauksemme sekä pommimme. Ne ovat jo unohtuneet lähes kokonaan.
Tasa-arvo, vapaus ja demokratia ovat vahvoja arvojamme joita haluamme usein korostaa esitellessämme maatamme ulkomaisille vieraillemme. Kuten myös koulutus, terveydenhoito ja sosiaalipalvelut joiden pitäisi olla kaikkien saatavilla kuuluen perusoikeuksiimme. Ylpeys kuultaa jokaisen kertojan äänessä puhuessaan näistä asioista. Kuitenkaan ne eivät ole tarpeeksi hyvin saatavilla, varsinkin nuorten mielenterveyspalvelut tulisi olla saatavilla heti ei kuukausia jonottamalla.

Maailma muuttuu, Suomi siinä mukana. Maahamme on vuosikymmenien ja vuosisatojenkin kuluessa muuttanut ihmisiä muualta erilaisin perustein. Osa heistä on juurtunut Suomeen niin ettei heitä erota meistä mitenkään, pelkän puheen perusteella ei aina muitakaan. Mutta, se ihonväri ja näkyvät merkit tietyn uskonnon harjoittamisesta . Se erottaa. Se saa meidät epäluuloisiksi ja asettamaan ihmisen erilaisin perustein johonkin tiettyyn lokeroon.

Sen lokeroinnin perusteella kirjoitellaan erilaisia rasistisia kirjoituksia, asennoidutaan valmiiksi negatiivisesti tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan tuntematta heitä henkilökohtaisesti. Koulutus, ammatti tai työ ovat toissijaisia asioita joista ei kysytä, koska automaattisesti oletetaan henkilön olevan sosiaaliturvan varassa elävä loinen, vaikka näin ei useimmissa tapauksissa olekaan.

Tällä kertaa Oslossa kohteeksi joutui poliittinen ryhmä, sosialidemokraatit ja siinä sivussa muutama sivullinenkin. Tämä on mahdollista myös Suomessa. Löytyykö meissä rohkeutta asettua vastarintaan ja vaatia, kuten olemme aina vaatineet ?

Demokratia, vapaus ja tasa-arvo kuuluvat kaikille.