Uusi elämä maalla

Niin se elämä heittelee ja asettaa vihdoin kaiken paikalleen. Eikä siihen mennyt kuin 40 vuotta.

Olihan se aikamoinen matka oppia erehdysten ja kokeilemisen kautta, mutta nyt taidan olla vihdoin perillä kotona.

Missä se koti sitten on ? Niin, minä joka aina sanoin etten Helsingistä muuta mihinkään asun nyt
täällä maalla, Nurmijärven kunnassa, Röykän kylässä yhdessä mieheni Osmon ja kahden teini-ikäisen lapseni kanssa. Uusperheen arki on sujahtanut vaivattomasti uomiinsa uudessa kodissa. Kaikki ovat saaneet aloittaa vähän niin kuin puhtaalta pöydältä.

Ja eiväthän ne suuret muutokset tähän lopu. Syyskuun lopulla odottelemme perheen lisäystä. Ensin sen piti olla koiran pentu, mutta yllättäen se muuttuikin "ihmispennuksi" jota olemme kyllä kovin toivoneetkin. Koiran hankinta siis siirtyy tyttäreni suureksi harmiksi.
Miehelleni tämä on ensimmäinen lapsi ja omat lapseni odottavat kovin pientä sisarta tai veljeä. Nyt vain täytyy toivoa kaiken menevän hyvin, tässä iässä nuo elämän realiteetit alkavat jo olla kohdallaan ja ymmärtää ettei terveen lapsen saaminen tai lapsen saaminen yleensä ole aina helppo juttu.

Ystävättäreni kysyi minulta juuri olenko jo löytänyt täältä ystäviä. Kyllähän toki. Olen aina ollut aktiivinen ja halunnut vaikuttaa asuinympäristöni asioihin ja niin nytkin. Syksyllä siirryin Haagan demareista tänne kotikuntaani ja Rajamäen demareihin, lisäksi olen Lomakoti Kotoranna johtokunnassa. Molemmat ovat tuoneet uusia ystäviä ja olen päässyt sisälle uuden kotikuntani asioihin ja toivottavasti jo vaikuttamaankin niihin.

Jatkossa pyrin olemaan aktiivinen ja päivittämään blogiani niin politiikan kuin omankin elämäni suhteen.