tiistai 26. huhtikuuta 2011

Asiat tärkeysjärjestykseen

Vaalien tulos on ollut selvillä viikon verran ja pääsiäisen pyhät ovat takana päin. Muuttuuko Suomi uuden eduskunnan myötä ? Tuleeko Suomesta Euroopan junttila vai pysymmekö mukana eurooppalaisena kehityksen ja hyvinvoinnin kärkimaana ? Näihin kysymyksiin saamme vastauksen alkaneella 4 vuoden vaalikaudella.

Itselläni vaalit jäivät loppujen lopuksi hieman etäiseksi tapahtumaksi ja luin vasta päiviä jälkeenpäin tuloksia vaalisivuilta. Vaalit jäivät oman henkilökohtaisen tragedian varjoon. Pääsiäisen aika kului toipumiseen keskenmenon jäljiltä. Mieheni Osmo oli koko viikon "lomalla" hoitamassa minua sekä poikaamme Oscaria.

Olen kokenut keskenmenon ennenkin, mutten koskaan näin rajuna. Menetin verta runsaasti ja hemoglobiini tipahti 130 sataan, verenpaine seikkaili korkeammalla kuin koskaan vaikka minulla on normaalisti hyvin matalat paineet. Elimistö ilmoitti, että nyt on levättävä ja saatava oma kroppa ja mieli kuntoon. Niinpä olen levännyt, ulkoillut, ottanut rauhallisesti ja antanut rakkaan mieheni huolehtia minusta.

Pieni poikamme Oscar protestoi välittömästi ollessani pois kotoa yhden yön. Hän ei syönyt kunnolla ja palatessani kotiin ei äidin syli kelvannut ollenkaan. Keskiviikkona jouduimme käymään uudelleen naistenklinikalla ja Oscar jäi isompien sisarusten hoitoon muutamaksi tunniksi. Palatessamme saimme kuulla ettei Oscar ollut hymyillyt koko sinä aikana. Minulle hän protestoi seuraavaan aamuun saakka, jolloin hän ryömi aamulla kainalooni ja nukahti siihen tyytyväisenä. Ihana tunne.

Hyvällä omalla tunnolla olen ilmoittanut eri puolille etten osallistu mihinkään ylimääriseen lähiaikoina ja, jos osallistun niin sitten ihan oman vointini mukaan. Huomaan, että jaksan jo paljonkin päivän aikana ja illalla olen sitten ihan poikki sekä kiukkuinen.

Asiat on siis laitettava tärkeysjärjestykseen. Oma hyvinvointi ensin, toisena perheen hyvinvointi ja kolmantena kaikki muu. Annan siis itselleni luvan olla itsekäs voidakseni jälleen paremmin ja pystyäkseni myös huolehtimaan muista.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Elämää & kevättä, myös surua & murhetta

Pihalla kukkivat kevään ensimmäiset krookukset ja tulppaanien varret ovat työntyneet esille jo yli 5 cm matkan kurottaen itsensä kohti aurinkoa ja sen lämpöä. Multa tuoksuu ja ensimmäiset kärpäset, perhoset, hämähäkit ja öttiäiset on jo bongattu pihalta.

Kevät on uuden alku, ylistys elämälle ja kasvamiselle. Saamme olla niin paljosta kiitollisia, mutta huomaammeko sen itse kaikessa kiireessä ?

Me jouduimme eilen sen tosiasian eteen, että meillä on paljon syitä olla kiitollisia elämälle ja sille mitä se on meille tähän asti antanut. Menimme eilen onnellisina katsomaan ensimmäiseen ultraäänikuvaukseen pienen elämän kasvua. Suru oli kuitenkin suuri, kun sydänääniä ei ollutkaan vaan pieni elämänalku oli lopettanut kasvamisen jo pari viikkoa sitten. Nyt sitten sopeutamme itseämme siihen ajatukseen ettei Oscar saakaan itselleen kaveria kanssaan kasvamaan, ei ainakaan vielä, jos ollenkaan.

Onneksi perheessämme keskustellaan kaikista asioista, eikä tästäkään tarvitse vaieta vaan tunteet voi näyttää avoimesti. Uutinen oli kaikille odottamaton ja pysäyttävä. Mikään ei ole itsestään selvää, sen jo tiesimmekin aikaisempien kokemuksien kautta.

Itseämme voimme lohduttaa sillä, että luonto tekee tehtävänsä ja keskeyttää raskauden usein jo alkiovaiheessa silloin, kun jotain on vialla. Näin varmasti nytkin.

Iloitsemme siis niistä asioista joita meillä jo on, ihanasta perheestä, kodista, ystävistä ja keväästä. Suremme surun pois ja jatkamme elämää, hiljalleen se palaa normaali uomiinsa. Nyt vain ei oikein jaksaisi, ei yhtään mitään. Mutta antaa ajan ja auringon parantaa. Huomenna jaksan jälleen hymyillä.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Joka keväinen ongelma - koirankakat

Keväällä lumien sulaessa paljastuvat taajama-alueilla lukuisat koirankakkaläjät. Kaupunkialueilla ovat koiranomistajat pikkuhiljaa oppineet keräämän koiriensa jätökset koirankakkapusseihin ja viemään roskikseen, vaikka eivät ihan kaikki sielläkään.

Mutta maaseutujen taajama-alueilla ei koirien omistajat ole vielä sisäistäneet samaa asiaa. Vaikka tuo samainen koiranomistaja olisi hetki sitten asunut kaupunkialueella ja toiminut esimerkillisesti keräten koirankakat pois on hän muutettuaan maaseudulle taantunut antaen koiransa nyt kakkailla minne sattuu jättäen kakat samalla itse keräämättä pois. Pahimpia tapauksia ovat ne jotka antavat koiransa tehdä tarpeensa toisten talojen aidan- ja postilaatikoiden pieliin.

On roisin näköistä miten kevyenliikenteen väylät ovat molemmin puolin reuna-alueita täynnä talven piilottamia jätöksiä. Kakkapussin käyttö on helppoa ja pienellä vaivalla koiranomistaja pitää katujen varret siisteinä ympäri vuoden.

Samoilla alueilla missä liikkuu paljon koiria liikkuu myös yleensä paljon pieniä lapsia. Lapset ovat uteliaita ja tutkivat ympäristöään niin katsein kuin myös koskettaen. Aikuisen silmän  välttäessä on kiinnostava koirankakkakin levinnyt jo pieniin käsiin ja ties minne. Epäilenpä, että koiranomistaja ei tätä halua. Ajattelemattomuus ja ihmisten laiskuus aiheuttavat paljon epäsopua.

Taajama-alueiden ulkopuolella ja metsissä on ihan eri asia antaa koiran tehdä tarpeensa ojien pientareille tai metsään jossa luonto hoitaa maatumisen toisin kuin taajama-aluiden asfaltilla.

Ehkäpä kuntien ja kaupunkien olisi syytä ottaa jälleen käyttöön aikaisempaa tuntuvampi koiravero katujen siistimiseksi ja koirapuistojen rakentamiseksi taajama-alueille.

Myös jo pelkästään koiran omistamista varten tulisi säätää laki, jossa koiran omistaja velvoitetaan koiran kanssa koirakouluun oppimaan vähintäänkin tottelevaisuuskoulutuksen alkeet. Kouluttamaton koira ja tietämätön ohjaaja ovat vaarallinen yhdistelmä jollaisia ei pitäisi sallia. Kaikkien koirien rekisteröinti mahdollistaisi myös seurannan siitä onko omistaja täyttänyt koulutusvelvoitteensa. Tällä uudella käytännöllä säästyttäisiin monelta ongelmalta koirien pidossa.

Itselläni on ollut koira ja kävimme säännöllisesti kentällä harjoittelemassa muiden koirien ja ohjaajien kanssa tottelevaisuutta, jälkeä sekä kävimme myös rauniokoirakoulussa. Koiran oppiessa tottelevaisuutta oppii koiran omistaja samalla myös hallitsemaan koiraa sekä antamaan oikeita käskyjä ja palkitsemaan onnistumisia.

Koira on mukava perheenjäsen, mutta tarvitsee rajoja sekä ohjausta kuten lapsetkin.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ei kahta ilman kolmatta - eikä kolmatta ilman neljättä

Hyvät asiat tapahtuvat sarjoissa, joskus huonotkin, mutta itse optimistina haluan keskittyä mieluimmin niihin positiivisiin ja iloisiin asioihin. Ja näin kevään ensimmäisenä päivänä on hienoa juhlia uuden elämän alkamista.

Kuten otsikkokin antaa ymmärtää on jotain tapahtumassa. Elämällä on kummallinen tapa järjestellä asioita joskus puolestamme. Hetki sitten mietin, että mitähän sitä syksyllä tekisi ja ovatko vuosi sitten tulleet työtarjoukset vielä voimassa ? Nyt pitää sitten soitella ja tarkistella ovatko ne voimassa vielä 2012 syksylläkin.

Ai miten niin ? No ei kolmatta ilman neljättä. Ihana pieni Oscar saa pienen veljen tai siskon lokakuun lopulla. Tämän piti olla suuri salaisuus vielä hetken aikaa. Ihan vain siltä varalta, jos jotain menisi pieleen eikä pieni elämän alku jaksaisikaan tulla tähän maailmaan. Mutta mikäli jotain ikävää tapahtuisi, on se sitten käsiteltävä erikseen. Nyt haluan antaa itselleni luvan iloita asiasta julkisesti.

Olisihan se tylsää, kun Jeremiaksella ja Riikalla on ollut toisistaan seuraa koko lapsuuden, ettei Oscar pääsisi kokemaan samaa sisaruuden tuomaa toveruutta ja eliniän kestävää sidettä lähes samanikäisen sisaruksen kanssa. Hieman ajoitus epäonnistui, noin kuukaudella. Jeremiaksen ja Riikan ikäero on 1vuosi ja 5 päivää, nyt Oscarille ja hänen sisarukselleen tulee ikäeroa 1 vuosi ja noin 1 kuukausi.

Juu, juu, hullujahan me ollaan. Ja rakastetaan joka hetkeä siitä, kun saamme olla lasten kanssa. Se vilpitön palaute minkä lapselta saa asiasta kuin asiasta. Kiintymys ja ne ensimmäiset kömpelöt rakkauden osoitukset, märkääkin märemmät pusut, kahdenkeskiset aamuhetket leikkien, mitään niistä en vaihtaisi mihinkään muuhun. Ja nyt elämä palkitsee vielä yhdellä lapsella, olettaen, että kaikki menee hyvin. Kiitos siitä.

Niin ja muistittehan, että tänään on huhtikuun ensimmäinen päivä. Kevät on siis virallisesti täällä.