maanantai 31. toukokuuta 2010

Puoluekokous ohi - työ jatkuu

Niin se kauan valmisteltu ja odotettukin puoluekokous on ohi. Puoluetoimistolla on palattu arkeen tavaroita purkaen, lehtikirjoituksia tutkien sekä onnittelukukkia vastaanottaen.

Joensuussa 27.-29.5.2010 pidetty puoluekokous keräsi yhteen 500 puoluekokousedustajaa, median edustajia, kansainvälisiä vieraita, seuraajia eri puolilta Suomea, talkoolaisia sekä meitä palkkatyöläisiä. Kaiken kaikkiaan henkilömäärä nousi perjantain juhlaillallisella lähes 1200 osallistujaan.

Puoluekokous oli tunnelmaltaan odottava, innostava ja lämmin. Ihmisille jäi tapahtumasta positiivinen fiilis mikä osaltaan asettaakin nyt paineita uudelle puoluejohdolle. Jutta Urpilainen valittiin yksimielisesti jatkamaan puheenjohtana ja puoluesihteeriksi valittu Mikael Jungner sai selkeän äänienemmistön kolmen ehdokkaan joukosta.

Jäsenistö odottaakin nyt selkeää linjaa uudistusten tiellä. 2011 eduskuntavaalit ovat tärkeä etappi matkalla uudistuneen SDP:n voittoon vaaleissa. Työtä tarvitaan paljon sekä selkeää ja johdonmukaista kannanottoa toimenpiteisiin joilla Suomi saadaan jälleen nousuun.

Tämä on näytön paikka puolueelle, sen johdolle, työntekijöille sekä kaikille puolueosastoille ympäri Suomen. On osattava puhaltaa yhteen hiileen ja vanhat erimielisyydet pystyttävä jättämään taakse. On kyettävä näyttämään epäilijöille SDP:n voima tarttua hetkeen ja seisoa yhtenäisenä puolueena omien arvojemme takana. Työ, oikeudenmukaisuus, heikoista huolehtiminen sekä rauha ja solidaarisuus, meille tärkeät asiat.

Pallo on nyt Jutalla ja Mikaelilla, meidän on vain osattava ottaa se lennosta kiinni ja saatava maaliin asti.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Töitä ja kesän odotusta

Puun takaahan se tuli, nimittäin soitto töihin SDP:n puoluetoimistolle. Olisi ollut mahdollisesti tarjolla pidempikin pesti, mutta otin suosiolla tämän pätkätyön juhannukseen asti. Elokuussa alkaa äitiysloma, joten työt loppuvat siihen. Ehkä sitten vuoden päästä voi katsastella asiaa uudelleen.

Hauskaa olla takaisin täällä vaikkakin eri hommassa kuin viimeksi. Olen saanut "kaikkien väheksymän" työn firman respassa eli vastailen puhelimeen, pidän kirjaa ihmisten tulemisista ja menemisistä, teen sekalaisia toimistohommia, lajittelen postin ja yritän tietää kaikesta kaiken.
Vanhana hotelli- ja ravintola-alan ammattilaisena tiedän miten tärkeä henkilö vastaanottovirkailija on. Hän on yleensä ensimmäinen kontakti puhelimessa asiakkaaseen, samoin henkilökohtaisesti vastaanotossa. Siis yrityksen käyntikortti. Vastaanottovirkailija tekee montaa eri asiaa työvuoronsa aikana ja joutuu hotellissa venymään hyvinkin paljon. Täällä tämä vaihteen hoito tehdään "otona" ja aiheuttaa siksi nurinaa - omat työt jäävät tekemättä. Osittain varmasti näin onkin, mutta toisaalta tietokoneen äärellä minäkin nyt istun ja kirjoitan tätä blogia eli tietotekniikan avulla tähänkin pitäisi saada omat tiedostot käyttöön..... Ymmärrän kyllä nurinan, mutta en sitä asennetta tätä työtä kohtaan.

Minä ainakin yritän hoitaa tehtävän hymyssä suin muistellen samalla 90- luvun alun urani alkua hotellin vastaanotossa. Ihan samaan tahtiin ei täällä puoluetoimistolla ovi käy, mutta puhelin soi vilkkaasti.

Olin viime sunnuntaina 16.5.2010 Lomakoti Kotorannan 65- vuotis juhlissa. Sää suosi juhlijoita kauniilla helteisellä kesäsäällä. Ohjelmassa kiersimme eri rastien kautta tutustuen samalla Kotorannan historiaan. Virallisessa juhlapuheessa Pirkko Lahti puhui loman merkityksestä ja tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Muitakin puheita pidettiin ja historiaa muisteltiin. Juhla päättyi "pula-ajan" pitopöytään, jossa oli tarjolla mm. sieni-perunasalaattia, Sääksjärven savustettuja ahvenia, kalapullia, Kotorannan paistia, tytinää, punajuuria, kotijuustoa, täytekakkua, pullakranssia, herrasväen pikkuleipiä.... pula-ajan kattaukseksi se oli kyllä herkullinen. Huomattavaa oli, että herkkuja oli loihdittu metsän, järven ja maan antimista eli ajan henkeen edullisesti hankittuja raaka-aineita.
Tässä olisi oppimista meille kaikille. Omasta metsästä, läheisestä järvestä, omasta maasta tai torilta hankituista raaka-aineista saa edullisia juhlaruokia. Aina ei tarvitse hienostella eksoottisilla raaka-aineilla vaan voi käyttää lähialueen omia raaka-aineita.

Niin ja "Oscar" voi hyvin. Itse asiassa ehdin jo huolestua viikonloppuna, kun hän ei tuntunut liikkuvan yhtään vaikka oli aikaisemmin liikkunut tuntuvasti päivittäin. Käynti naistenklinikalla poisti huolen, kun sydänäänet kuuluivat voimakkaina. Parempi varmistaa asia kuin stressata itseään miettien onko jokin vialla. Sitä varten maksamme veroja, että palvelut toimivat. Palvelu oli hyvää naistenklinikalla ja vaikka huoli olikin turha ottivat he asian vakavasti. Kiitos siitä.

Nyt siis odottelua ja töitä. Aika rientääkin täällä töissä mukavasti ja ainakin toistaiseksi "Oscar" on ollut samaa mieltä eli sopeutunut uuteen rytmiin.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Viikon varrelta

Niin se on taas viikko vierähtänyt ja vappukin siinä sivussa tuli juhlittua.
Perinteisesti koleassa säässä vaikka tällä kertaa kuplivat jäivätkin juomatta.
Mies tosin piti huolen, että toisella oli päänsärky seuraavana aamuna. Ei siis minulla.

Koska Ana ilmoitti eroavansa Rajamäen työväenyhdistyksestä ja samalla puolueesta, menevät
luottamustehtävät uuteen jakoon. Itse olen kiinnostunut teknisen lautakunnan paikasta, katsotaan
meneekö ehdotus läpi. Muita paikkoja uudelleen jaettavaksi ovat ympäristölautakunnan vpj:n paikka sekä sivistyslautakunnan paikka. Mielenkiintoista.

Alkuviikosta selvittelin poikani ja äidinkielenopettajan välisiä kiemuroita. Ihmettelen välillä millä perustein opettajia valitaan. Se, että henkilö on aikaisemmin opettanut menestyksekkäästi kauppaopistossa ja tekussa ei takaa toimeentuloa teini-ikäisten kanssa. Niin on nytkin käynyt.
Opettajan ja oppilaiden välinen kommunikointi ei toimi, vaan opettaja käyttää autoritääristä valtaa eikä perustele oppilaille asioita. Nämä seiskaluokkalaiset on opetettu kyseenalaistamaan, kysymään ja etsimään erilaisia ratkaisuja jo päiväkodista asti tai kotona. Heidät on opetettu keskustelemaan asioista, silloin kysymykseen "miksi" ei riitä vastaukseksi "siksi" , vaan asia on perusteltava.
Niinpä poikani on kyseenalaistanut opettajan opetuksen, hänelle ei ole perusteltu asioita riittävästi.
Lisäksi on aivan eri asia kohdata parikymppinen ammattiin opiskelija kuin yläasteikäinen murkku.
Kokeneen opettajan pitäisi tämä jos mikä ymmärtää. Niinpä nyt itse kyseenalaistan tämän äidinkielenopettajan pedagiset taidot teini-ikäisten parissa.
Toivottavasti asia syksyllä korjataan uudella opettajalla.

Torstaina kävinkin sitten hankkimassa uuden frisyyrin. Aika jännää muuten, että aikaa varatessani minulle ei kerrottu kampaajani vaihtaneen paikkaa vaan aika hänelle annettiin ihan normaalisti. Paikan päällä se sitten laitettiin sekaannuksen nimiin "menevät joskus ne aat ja eet sekaisin", nimissä vain yhden kirjaimen ero. Ei siinä mitään ihan olen tyytyväinen hiuksiini ja kampaajaan, mutta ei mielestäni asiakasta kuitenkaan saa johtaa harhaan. Reilua olisi ollut kertoa asia jo puhelimessa ja ehdottaa toista kampaajaa tai jopa kertoa minne kampaajani on mennyt. No nyt tiedän ja mietin minne seuravalla kerralla.

Torstai-ilta menikin sitten kokoustaen, 3 h kokouksessa. Kotona vasta yhdeksän maissa. Menee se ilta niinkin.

Tänään perjantaina istunkin sitten viimeistä kurssipäivää te-keskuksessa. Ryhmämme on hauska ja huumoria riittää koko päivälle - parasta antia onkin sosiaalinen kanssakäyminen ja keskustelut kaikesta mahdollisesta.

Sain muuten puhelin, jossa tarjottiin pätkätyötä. Maanantaina sitten selviää lisää.

Nyt vilkasta viikonloppua odottaen. Juhlien koko viikonloppu.