Olen seurannut mediassa vellovaa keskustelua kirkosta eroamisista ja sen syistä. Onko todellakin niin, että annamme muutaman ihmisen vaikuttaa mielipiteillään meihin näin paljon ? Muutaman rasistisen julkisen mielipiteen vuoksi lyömme hanskat tiskiin, annamme periksi ja eroamme kirkosta. Ymmärrän kyllä vahvan vastenmielisyyden tunteen näitä homovastaisia kommentteja kohtaan enkä itsekään hyväksy niitä missään muodossa. Ja on tietenkin jokaisen henkilökohtainen asia kuuluako kirkkoon vai ei. Kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei tee meistä kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä.
Kuitenkin minä näen asian niin, että nyt kirkollisvaalien alla meillä on todellinenmahdollisuus vaikuttaa äänestämällä siitä millaisen kirkon haluamme. Nyt jos koskaan kirkko tarvitsee lisää jäseniä joiden maailmankatsomus on tasa-arvoinen eikä vääristele raamatun sanomaa omaan sanomaan sopivaksi välineeksi. Protestiksi näitä farisealaisia vastaan kehotan liittymään kirkkoon ja käymään positiiviseen kamppanjaan jossa päämääränä on todellinen kansan kirkko, jonne kaikilla on matala kynnys käydä.
Itse olen ehdolla seurakuntavaaleissa Nurmijärven seurakunnassa. Haluan kirkon olevan paikka jossa jokainen voi kohdata elämän ilot ja surut saaden niihen tukea tarvittaessa riippumatta siitä elääkö hetero-, homo- tai lesbosuhteessa, avio- tai avoliitossa. Kirkon tehtävä on tukea seurakuntalaisiaan elämänkaaren kaikissa asioissa ei arvostella eikä tuomita, ainoastaan tukea.
Voi olla, että oma kristillinen katsantokantani on naivi, mutta omat raamatunohjeeni löytyvät kahdesta Jeesuksen sanomasta: "sallikaa lasten tulla minun tyköni sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta" ja " se joka teistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven". Jos näitä lauseita tutkii ja miettii löytyy niistä mielestäni kristinuskon syvin olemus ja sanoma. Me annamme omien enakkoluulojemme ja politiikan vain muuttaa raamatun sanoma sellaiseksi jona sen tahdomme nähdä.
Uskonto on suvaitsevaisuutta toisia kohtaan ei epäluulon litsomista erilaisuutta vastaan.
torstai 21. lokakuuta 2010
maanantai 18. lokakuuta 2010
Uusi tulokas perheessä
Nyt hän sitten on täällä. Tuo ultraäänikuvan profiilin poika. Pikku O, Oscar syntyi 24.9.2010 klo 9.34 Naistenklinikalla Lea- kätilön auttamana perheeseemme. Ilman tuttua kätilöä ei synnytys olisi ollut niin helppo ja olo koko ajan turvallinen. Kiitos Lealle hänen ammattitaidostaan ja osaamisestaan, sellaista osaamista ei ole kaikilla kätilöillä, joten olen saanut häneltä suuren lahjan.
Rakas mieheni Osmo oli mukana synnytyksessä auttaen minua jaksamaan ja tsemppaamaan synnytyksessä. Ei uskoisi, että kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa, niin hyvin hän osasi tilanteessa toimia.
Itse olin heti Oscarin synnyttyä ja päästettyään "virallisen" rääkäisyn niin liikuttunut ettei minulla ole mitään käsitystä ajan kulusta ensimmäiseen kahteen tuntiin synnytyksen jälkeen. Se ihana tunne jonka koin saadessani tuon pienen vastasyntyneen rintani päälle. Oi sitä onnea.
Nyt olemme olleet kotona 3 viikkoa. Aika on mennyt nopeasti ja sinänsä itselläni vanhalla rutiinilla ja Osmosta taas on kehittynyt vaipan vaihdon mestari. Poika on ollut isänsä kanssa kuin paita ja peppu Osmon loman ajan. Ruokailut olen saanut hoitaa suvereenisti miehet, kun eivät vielä ainakaan imetä.
Isommat sisarukset Jeremias ja Riikka ottivat pikkuveljen vastaan avosylin, kilpaillen siitä kumpi saa pientä veljeään hoitaa. Kakkavaippaa ei vielä kumpikaan ole suostunut vaihtamaan, mutta eiköhän sekin sieltä vielä onnistu. Jeremias kylvetti pojan ensimmäistä kertaa ja onnistui siinä loistavasti, Riikka vastaavasti hoitaa poikaa kuin vanha tekijä, missä lie salaa harjoitellut.
Saan olla onnellinen äiti näistä kahdesta ihanasta teinistä, jotka osaaavat ja haluavat ottaa osaa pikkuveljen hoitoon sekä auttavat kotitöissä vähentäen näin minun työsarkaani.
Seesteisen alun jälkeen alkoivat Oscarilla vatsavaivat, jotka valvottivat öisin Osmoa, Oscaria ja minua, yöunet jäivät välillä muutamiin tunteihin. Osmo valvoi pojan kanssa alkuyön antaen minun nukkua ja minä vastaavasti valvoin aamuyön antaen Osmon nukkua. Kun poika sitten aamuyöstä nukahti kunnon uneen hän saattoi nukkua 5-8 h kerralla, siis kunnon unet ilman vaivoja. Nyt olemme vaihtaneet vastikkeen toiseen, hän saa sitä vain n 100 ml/vrk, ja aloittaneet Cuplatonin käytön on tilanne parantunut. Nyt vain pitäisi saada pojan oma kello siirrettyä.
Nuori herra nukkuu iltaunet ja heräilee klo 23 maissa syömään, josta alkaan 2-4 h tankkaus eli syödään paljon noin tunnin välein, ei nukuta kunnolla. Kun vihdoin saadaan vatsa täyteen ja olo on hyvä vetää Oscar 5-8 h unet välillä 02-11, eli muutamalla tunnilla, kun saamme kelloa taaksepäin saan minäkin nukkua koko yön. Tätäpä nyt sitten harjoittelemaan.
Itse olen toipunut raskaudesta ja synnytyksestä hyvin. Paino on pudonnut n 10 kg, eli laihtunut, koska raskauden aikainen painoni ei noussut ollenkaan. Hyvä laihudutuskeino tämä raskaus. Paikat ovat kunnossa, kunto on jo noussut ja on paljon parempi kuin alkukesästä. Olen osallistunut jo kokouksiin ja Oscarin kanssa olemme jo kyläilleetkin. Väsymys painaa hieman, mutta ulkoilu ja päivä/iltaunet auttavat siihenkin.
Olen siis onnellinen. Onnellinen tästä ihanasta lahjasta, jonka saimme, onnellinen tästä ihanasta perheestä, jonka äiti saan olla.
Rakas mieheni Osmo oli mukana synnytyksessä auttaen minua jaksamaan ja tsemppaamaan synnytyksessä. Ei uskoisi, että kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa, niin hyvin hän osasi tilanteessa toimia.
Itse olin heti Oscarin synnyttyä ja päästettyään "virallisen" rääkäisyn niin liikuttunut ettei minulla ole mitään käsitystä ajan kulusta ensimmäiseen kahteen tuntiin synnytyksen jälkeen. Se ihana tunne jonka koin saadessani tuon pienen vastasyntyneen rintani päälle. Oi sitä onnea.
Nyt olemme olleet kotona 3 viikkoa. Aika on mennyt nopeasti ja sinänsä itselläni vanhalla rutiinilla ja Osmosta taas on kehittynyt vaipan vaihdon mestari. Poika on ollut isänsä kanssa kuin paita ja peppu Osmon loman ajan. Ruokailut olen saanut hoitaa suvereenisti miehet, kun eivät vielä ainakaan imetä.
Isommat sisarukset Jeremias ja Riikka ottivat pikkuveljen vastaan avosylin, kilpaillen siitä kumpi saa pientä veljeään hoitaa. Kakkavaippaa ei vielä kumpikaan ole suostunut vaihtamaan, mutta eiköhän sekin sieltä vielä onnistu. Jeremias kylvetti pojan ensimmäistä kertaa ja onnistui siinä loistavasti, Riikka vastaavasti hoitaa poikaa kuin vanha tekijä, missä lie salaa harjoitellut.
Saan olla onnellinen äiti näistä kahdesta ihanasta teinistä, jotka osaaavat ja haluavat ottaa osaa pikkuveljen hoitoon sekä auttavat kotitöissä vähentäen näin minun työsarkaani.
Seesteisen alun jälkeen alkoivat Oscarilla vatsavaivat, jotka valvottivat öisin Osmoa, Oscaria ja minua, yöunet jäivät välillä muutamiin tunteihin. Osmo valvoi pojan kanssa alkuyön antaen minun nukkua ja minä vastaavasti valvoin aamuyön antaen Osmon nukkua. Kun poika sitten aamuyöstä nukahti kunnon uneen hän saattoi nukkua 5-8 h kerralla, siis kunnon unet ilman vaivoja. Nyt olemme vaihtaneet vastikkeen toiseen, hän saa sitä vain n 100 ml/vrk, ja aloittaneet Cuplatonin käytön on tilanne parantunut. Nyt vain pitäisi saada pojan oma kello siirrettyä.
Nuori herra nukkuu iltaunet ja heräilee klo 23 maissa syömään, josta alkaan 2-4 h tankkaus eli syödään paljon noin tunnin välein, ei nukuta kunnolla. Kun vihdoin saadaan vatsa täyteen ja olo on hyvä vetää Oscar 5-8 h unet välillä 02-11, eli muutamalla tunnilla, kun saamme kelloa taaksepäin saan minäkin nukkua koko yön. Tätäpä nyt sitten harjoittelemaan.
Itse olen toipunut raskaudesta ja synnytyksestä hyvin. Paino on pudonnut n 10 kg, eli laihtunut, koska raskauden aikainen painoni ei noussut ollenkaan. Hyvä laihudutuskeino tämä raskaus. Paikat ovat kunnossa, kunto on jo noussut ja on paljon parempi kuin alkukesästä. Olen osallistunut jo kokouksiin ja Oscarin kanssa olemme jo kyläilleetkin. Väsymys painaa hieman, mutta ulkoilu ja päivä/iltaunet auttavat siihenkin.
Olen siis onnellinen. Onnellinen tästä ihanasta lahjasta, jonka saimme, onnellinen tästä ihanasta perheestä, jonka äiti saan olla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
