Töitä välillä ja sitten taas odotusta

Nyt se on sitten siis julkista. Tämä odotus nimittäin. Tuntuu hassulta, sillä vastahan me itsekin saimme asiasta tietää eikä se vieläkään ihan joka hetki tunnu todelliselta. No, mitä nyt tälläkin hetkellä vatsalihaksia nipistelee.

Olin muuten tänään töissä. Teen projektiassarina keikkaa Mezina Oy:lle joka tuo maahan ravintolisiä. Vedän yhteen tuotetutkimuksen testitulokset, analysoin ne ja kirjoitan puhtaaksi julkaisua varten. Mielenkiintoista hommaa. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta vastaavanlaisesta työstä. Mutta niinhän se on, että toiset tekee mitä osaa ja toiset mitä haluaa.
Taidan kuulua jälkimmäisiin.

Kohta tulee kaksi vuotta siitä, kun "irtaannuin" vakituisesta työstä. Alku oli ihan kamalaa, kun on aina tottunut tekemään töitä eikä niistä ole ollut puutetta. Päinvastoin, taisin tehdä niitä ihan liikaakin ainakin päivän työtunneissa mitattuna.
Nyt osaan jo antaa arvoa sille, että olen saanut mahdollisuuden olla kotona lapsiani ja rakasta siippaani varten, jota ilman en kyllä tästä elämänmuutoksesta olisi selviytynytkään. En henkisesti, enkä taloudellisesti.

Lapset ovat myös osanneet arvostaa kotona oloani ja mielestäni he ovat tulleet hieman tasapainoisemmiksi sekä tulevat kertomaan minulle asioitaan aikaisempaa herkemmin. Ehkä he eivät aikaisemmin halunneet rasittaa äitiään omilla huolillaan, kun 8-12 tunnin työpäivän jälkeen palasin väsyneenä kotiin. Omatoimisiksi he ainakin oppivat sinä aikana. Nyt he nauttivat siitä, kun syömme melkein joka päivä yhdessä saman pöydän ääressä.

Nyt sain sitten lisäaikaa miettiä mikä minusta tulee "isona". Vauvan kanssa on turha aloittaa uuden opiskelua ainakaan tämän vuoden puolella ja uutta työtä en varmasti kohta enään saa mahani alkaessa näkyä. Vaikka lain mukaan raskaana olevaa naista ei työntekijää hakiessa saisikaan syrjiä. Mutta mehän tiedämme kaikki miten asia on.

Olen myös oppinut nauttimaan elämästäni ihan eri tavalla kuin ennen. Turha kiire ja hössötys ovat jääneet pois. Elämänsisältö on muuttunut rikkaammaksi, kun jaksaa ja ehtii enemmän kuin ennen. Harrastukset ovat tärkeitä ja antavat tarpeellisia kodin ulkopuolisia sosiaalisia kontakteja. Lisäksi kirjoittelu ja satunnaiset työt tuovat erilaista sisältöä päivään.

Kiitän siis tästäkin päivästä ja odotan innolla mitä huominen tuo tullessaan.