torstai 26. elokuuta 2010

Viikot vähenevät

36+6 on tänään raskausviikkojen määrä. Jäljellä siis enään muutama viikko ja siltä alkaakin jo tuntua. Yöunet lyhenevät ja klo 3-5 alkaa pyöriminen sekä mukavan asennon etsiminen. Lonkat kipeytyvät kyljellään nukkuessa ja muut asennot ovat vielä hankalampia. Onneksi iltapäivätorkut sohvalla auttavat jaksamaan. Eihän tässä muutenkaan enää kauaa mene, kun herätyksiin löytyy ihana maidontuoksuinen vauva.

Kävin tänään neuvolassa ja kaikki on hyvin, kuten on ollut koko ajan. Hemoglobiinikin on lähtenyt nousuun, näytti 108, joten sekin korjaantuu pikku hiljaa. Sydänäänet kuuluivat yhtä pontevina kuin aikaisemminkin vaikka "Oscar" yrittikin livahtaa pois alta. Vauva vaihtoi viime maanantaina asentoa kohdussa ja siirtyi lähemmäksi "lähtökuoppia" eli pää on nyt alaspäin ja lähes kohdun suulla. Viime viikolla lääkärinneuvolassa oli kohdunsuu jo pehmennyt joten nyt vain odotellaan sen avautumista ja vauvan kääntymistä kokonaan pää kohdun suuta kohti.

Ja onko kaikki sitten valmiina uutta perheenjäsentä varten ? Pientä tekemistä ja hankittavaa vielä riittää. Vaunut, Emmaljunga City Cross, ovat jo kotona lisävarausteineen, tilattu Brio Sleep sänky seilaa jossain Ruotsin ja Itiksen Stockan väliä. Sänky on tilattu melkein kuukausi sitten joten aika pitkä toimitusaika on sängyllä "joka löytyy varastosta". Onneksi on Pajamäessä esikoisen kehto, jonka voi noutaa ensi viikolla palvelemaan kuopusta. Lasten huoneen maalaus on vielä vaiheessa, värit ja sabluunamalli on valittu, mutta maalit vielä hankkimatta. Osmo maalaa huoneen, kun loma alkaa. Eikä sillä kiire ole muutenkaan, sillä poika pääsee nukkumaan aluksi vanhempien makuuhuoneeseen.
Kodinhoitohuoneessa on 2 m hoitopöytää valmiina, täytyy vain hankkia alusta ja muutama kori rasvoille, pyllypyyhkeille sekä muille hoitotarvikkeille. Akuuteimmat hankinnat kai ovat muutama tuttipullo, tutti, vaippoja, vaipparoskis sekä lakanat tulevaan sänkyyn. Loput ehtii myöhemminki ja sittenhän näkee mitä tarvitaan ettei tule turhia hankintoja.

Ensi viikolla käymme tutustumassa synnytyssairaalaan, jossa poikamme tulee syntymään. Naistenklinikalla ovat syntyneet myös vanhemmat sisarukset. Onneksi tuttu kätilö on luvannut hoitaa synnytyksen, samainen kätilö hoiti myös synnytykseni tyttäreni tullessa maailmaan.
Nyt vain jännityksellä odottamaan milloin tämä ihana ihme jälleen tapahtuu. Minun puolestani saisi tapahtua jo 2 viikon sisällä.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Paluu juurille - tietämättäni !

Sain eilen äidiltäni vanhan albumin, johon on kerätty vanhoja postikortteja. Muistan selanneeni tuota albumia mummini kanssa jo lapsena ja ihailleeni kauniita kortteja sekä kysellyt mistä ja kuka oli kortiti lähettänyt. Nyt albumi on minulla ja voin käydä sitä uudelleen läpi sekä näyttää kortteja lapsilleni.

Mieheni Osmo bongasi seasta eilen mielenkiintoisen kortin. Kortti olis kirjoitettu 22.4.1905 ja siinä oli 10 kopeekan postimerkki, Röykän postileima ja kortin kuvana valokuva "Nummela sanatorium" eli tutummin tänään Röykän sairaala.
Kortti oli osoitettu neiti Helga Niemiselle Helsinkiin isomummilleni.
Soitin äidilleni ja kyselin tietääkö hän lähettäjästä tai asiasta muuten enemmän.

Sain tietää Helga- mummin olleen sairaalan 1. silittäjätär eli henkilö joka silitti ja tärkkäsi sairaalan johdon, ylilääkörien sekä yli- ja osastonhoitajien työvaatteet. Kuului joukossa olleen ylilääkäreitä, jotka eivät hyväksyneet muiden työn jälkeä ollenkaan. Arvostettu työntekijä siis ja ilmeisen tarkka sekä ylpeä työstään.

Helga- mummi itse oli lähtöisin Uudestakaupungista ja merenkävijäsuvusta. En vielä tunne tarinaa kuinka hän tänne sisämaahan oli eksynyt töihin, mutta sen seurauksena hän tapasi rajamäkeläisen Jaakko Emil Niemelän, jonka kanssa sitten avioitui ja sai kolme tytärtä, Helmin, Irman ja Helvin. Helvi Mirjam on minun mummini eli äidinäiti. Perheenä he kiersivät Emilin työn mukana mukana mm Uudessakaupungissa. Emil oli ammatiltaan kivimies. Lopulta perhe asettui Helsinkiin Töölööseen. Vuonna 1917 Emil Niemelä katosi kansalaissodan aikana eikä hänestä saatu koskaan varmaa tietoa mitä oli tapahtunut. Näin perhe jatkoi naisvoimin elämäänsä Töölöössä.

Olen pikkutytöstä käynyt äitini kanssa Rajamäessä sukulaisten luona, mutta nyt minulle vasta selvisi, että olen tietämättäni palannut isoisoisäni kotiseudulle eli sieltä puolelta juurilleni.

Äitini on kertonut olleensa sota-aikana Rajamäessä Aini- tädin luona sotaa paossa Helsingistä.
Ja kuuluu hän sitten jo nuorena naisena käyneen sukulaistytön kanssa myös tansseissa Rajamäellä.

Nyt aion mielenkiinnolla selvittää tämän sukuhaaran historiaa hieman enemmän. Mielenkiintoista nähdä löytyykö täältä vielä sukua.

Näin olen tietämättäni palannut juurilleni. Ja uusin perheenjäsenemme tulee syntymään nurmijärveläisenä.
Nyt käyn kaikki kortit läpi tarkasti, tiedä mitä mielenkiintoista niistä vielä löytyy.

maanantai 2. elokuuta 2010

Odotusta ja töitä

Niin se meni nopeasti aika lomaillessa lämpimän kesäsään helliessä. No, täytyy toasin myöntää, että ilman ilmalämpöpumpun tuomaa jäähdytystä en olisi jaksanut sen verran koville helle otti. Mutta en valita, nautin lämmöstä ja auringosta.

Nyt olisi vielä 2 viikkoa töissä täällä SDP:n puoluetoimistolla ja sitten alkaa se kauan odotettu äitiysvapaa. Aika meneekin mukavammin täällä töissä kuin kotona odotellessa.

Nyt on menossa 34. raskausviikko, joten synnytykseen on noin 6 viikkoa aikaa.
Vatsa on kasvanut mukavasti ja "Oscar" ilmoittelee läsnäolostaan liikkumalla aktiivisesti päivittäin. Nyt tosin alkaa tila jo käydä pieneksi ja pikkumies onkin kääntynyt poikittain kohtuun pää alas vasemmalle ja jalat ylös oikealle. Sieltä herra sitten muistaa milloin potkuin milloin pienin nyrkin iskuin.

Viime viikolla kävimme tilaamassa lastenvaunut mallia Emmaljunga City Cross sekä Brion Sleep- sängyn. Sänky on 0-6 vuoteen joten ei tarvitse ihan heti olla ostamassa uutta. Aikamoista varusteluahan tämä tuntuu olevan ja hinnat sen mukaiset. Esikoisen syntyessä reilut 14 vuotta sitten tuntui hinnat olevan samalla tasolla tosin euron sijasta silloin maksettiin markoilla. Eli aika huimaa nousua hinnoissa.

"Oscarin" huoneen maalaamme vielä, kunhan löydämme sen hyvän värin ja sabluunalla laitamme muutaman linnun valvomaan pienokaisen unta. Yksi linnuista on ainakin se "unien sinilintu". Kaappitilaa olemme jo uudelle tulokkaalle järjestäneet ja herran vaatteet ovatkin jo hyvässä järjestyksessä kaapissa, samoin vuodevaatteet.

Itse olen muuten jaksanut kohtuullisen hyvin huolimatta hemoglobiinin alhaisesta tasosta, oli 93, mutta nyt jo 104 :) . Myös alhainen verenpaine aiheuttaa omat ongelmansa, mutta onneksi ne itse tiedostaa niin päöäsee helpommalla. Yöunet ovat jo katkonaisia ja lisätyynyt sängyssä auttavat löytämään paremman asennon vähentäen lonkkasärkyä.

Nyt vain iloisena odottaen viimeiset viikot ensin töissä ja sitten äitiysvapaalla.