Töitä ja kesän odotusta

Puun takaahan se tuli, nimittäin soitto töihin SDP:n puoluetoimistolle. Olisi ollut mahdollisesti tarjolla pidempikin pesti, mutta otin suosiolla tämän pätkätyön juhannukseen asti. Elokuussa alkaa äitiysloma, joten työt loppuvat siihen. Ehkä sitten vuoden päästä voi katsastella asiaa uudelleen.

Hauskaa olla takaisin täällä vaikkakin eri hommassa kuin viimeksi. Olen saanut "kaikkien väheksymän" työn firman respassa eli vastailen puhelimeen, pidän kirjaa ihmisten tulemisista ja menemisistä, teen sekalaisia toimistohommia, lajittelen postin ja yritän tietää kaikesta kaiken.
Vanhana hotelli- ja ravintola-alan ammattilaisena tiedän miten tärkeä henkilö vastaanottovirkailija on. Hän on yleensä ensimmäinen kontakti puhelimessa asiakkaaseen, samoin henkilökohtaisesti vastaanotossa. Siis yrityksen käyntikortti. Vastaanottovirkailija tekee montaa eri asiaa työvuoronsa aikana ja joutuu hotellissa venymään hyvinkin paljon. Täällä tämä vaihteen hoito tehdään "otona" ja aiheuttaa siksi nurinaa - omat työt jäävät tekemättä. Osittain varmasti näin onkin, mutta toisaalta tietokoneen äärellä minäkin nyt istun ja kirjoitan tätä blogia eli tietotekniikan avulla tähänkin pitäisi saada omat tiedostot käyttöön..... Ymmärrän kyllä nurinan, mutta en sitä asennetta tätä työtä kohtaan.

Minä ainakin yritän hoitaa tehtävän hymyssä suin muistellen samalla 90- luvun alun urani alkua hotellin vastaanotossa. Ihan samaan tahtiin ei täällä puoluetoimistolla ovi käy, mutta puhelin soi vilkkaasti.

Olin viime sunnuntaina 16.5.2010 Lomakoti Kotorannan 65- vuotis juhlissa. Sää suosi juhlijoita kauniilla helteisellä kesäsäällä. Ohjelmassa kiersimme eri rastien kautta tutustuen samalla Kotorannan historiaan. Virallisessa juhlapuheessa Pirkko Lahti puhui loman merkityksestä ja tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Muitakin puheita pidettiin ja historiaa muisteltiin. Juhla päättyi "pula-ajan" pitopöytään, jossa oli tarjolla mm. sieni-perunasalaattia, Sääksjärven savustettuja ahvenia, kalapullia, Kotorannan paistia, tytinää, punajuuria, kotijuustoa, täytekakkua, pullakranssia, herrasväen pikkuleipiä.... pula-ajan kattaukseksi se oli kyllä herkullinen. Huomattavaa oli, että herkkuja oli loihdittu metsän, järven ja maan antimista eli ajan henkeen edullisesti hankittuja raaka-aineita.
Tässä olisi oppimista meille kaikille. Omasta metsästä, läheisestä järvestä, omasta maasta tai torilta hankituista raaka-aineista saa edullisia juhlaruokia. Aina ei tarvitse hienostella eksoottisilla raaka-aineilla vaan voi käyttää lähialueen omia raaka-aineita.

Niin ja "Oscar" voi hyvin. Itse asiassa ehdin jo huolestua viikonloppuna, kun hän ei tuntunut liikkuvan yhtään vaikka oli aikaisemmin liikkunut tuntuvasti päivittäin. Käynti naistenklinikalla poisti huolen, kun sydänäänet kuuluivat voimakkaina. Parempi varmistaa asia kuin stressata itseään miettien onko jokin vialla. Sitä varten maksamme veroja, että palvelut toimivat. Palvelu oli hyvää naistenklinikalla ja vaikka huoli olikin turha ottivat he asian vakavasti. Kiitos siitä.

Nyt siis odottelua ja töitä. Aika rientääkin täällä töissä mukavasti ja ainakin toistaiseksi "Oscar" on ollut samaa mieltä eli sopeutunut uuteen rytmiin.