perjantai 5. helmikuuta 2021

Erilainen vuosi takana - toivoa edessä

 Mennyt vuosi 2020

Mennyttä vuotta kuvastaa hyvin yksi sana. Korona. Tuo yksi sana muutti kaiken viime vuoden tammikuussa. 

Vaikka alussa oletimme ettei se koske meidän pientä Suomeamme juuri ollenkaan oli totuus toinen. Etätyö, etäopiskelu, lockdown, sulku ja maskit tulivat tutuiksi. Ilmoitukset kouluun, töihin, päiväkotiin ja harratusryhmiin " joo kävin koronatestissä ja tulos tuli ..." , niin onnekkailla negatiivisena ja toisilla positiivisena. Korona on kohdellut ihmisiä hyvin eri tavoin, toiset ovat selvinneet hyvin vähäisillä oireilla, toiset ovat sairastaneet kuukausia, osa on joutunut sairaalahoitoon, mutta jollain tavoin se on kuitenkin koskettanut meitä kaikkia.

Nyt 2021 helmikuussa odotamme rokotusten aloittamista koko väestön osalta toiveissa päästä viettämään kesää 2021 ystävien ja sukulaisten kanssa muutenkin kuin etäyhteyksillä.

Etäyhteyksistä etäpalavereihin, joita riittää. Jos ennen tuntui, että päivät täyttyvät kokouksista niin nyt ei muuta olekaan kuin teamskokouksia töissä, webinaareja ja muita etäyhteyksiä. Kuinka kaipaankaan oikeita tapaamisia ja sosiaalisia kontakteja työkavereihin, ystäviin, yhteistyökumppaneihin ja harrastusystäviin. Valehtelematta tulee kohta vuosi, kun osa on painunut koronapiiloihinsa etätöihin eikä ole näkynyt vilausta enempää. 

Mutta se koronavuodesta, itsekin olen jo kyllästynyt koko aiheeseen. Mutta toistaiseksi vielä turvallisuusohjeita ja suosituksia noudattaen eteenpäin.

Somesta poimittua

Vastakkainasettelu on aina herkullista ja siitä saa puhetta ja tekstiä aikaiseksi jokaisesta näkökulmasta. Liekö vapaa-ajan lisääntyminen antanut näppäimistöille lisää töitä vai turhautuminen tänä rajoitusten aikakautena. Niin tai näin olen huomannut miten asiasta kuin asiasta saadaan aikaiseksi kipakka keskustelu, jonka sävyt muuttuvat vähintäänkin loukkaaviksi tai jopa rasistisiksi asiasta riippuen.

Kyllähän maailmaan mielipiteitä mahtuu ja Suomessa sananvapaus on etuoikeus. Mutta kannattaa silti  miettiä miten sitä sananvapautta käyttää. Suomessa löytyy myös muita lakeja, jotka ohjaavat tätä sananvapautta ja sen käyttämistä eli ihan mitä tahansa ei siltikään voi sanoa. Ja nyt vedotaan perustuslakiin - se, kun on se ainoa, jonka kaikki tietävät. Kannattaa tutustua siihenkin vähän syvällisemmin ennen kuin alkaa kaikenlaista huutelemaan.

Kuntavaalit pidetään huhtikuussa. Se antaa lisää vettä myllyyn eri puolueiden agendan esiin tuomiselle. Olisi hienoa, jos osattaisiin edelleen tehdä vaalityötä sivistyneesti ilman loan heittelyä toisten päälle. Suomessa on edelleen ja onneksi monipuoluejärjestelmä, se on meille etuoikeus. Meillä on valita ketä henkilöä ja mitä puoluetta äänestämme. Suosittelen toki tutustumaan eri puolueiden ohjelmiin ja kirjoituksiin näin vaalien alla myös entistä kriittisemmin. Meitä äänestäjiä houkutellaan juuri sillä mitä haluamme kuulla tänään. Kysymys onkin mitä haluamme huomiselta? 

Valitettavasti myös vaalityössä sorrutaan ylilyönteihin ja loan heittelyyn. Toivon, että kaikki osaavat olla myös mediakriittisiä osaavat tunnistaa myös populistisen äänestäjien kosiskelun asioilla joita ei oikeasti kukaan yksittäinen henkilö tai edes puolue voi kansalaiselle luvata. Myös politiikka ja päätöksenteko vaativat yhteistyötä puolueiden ja päättäjien välillä. Kukaan ei Suomessa onneksi päätä yksin kunnan tai valtakunnan asioista. 

Kevään odotusta

Kevät. Nyt, kun hanget vielä hohtavat ja ulkona pakkasta kaipaan niin kevään tuoksuja ja auringon lämpöä. Kaunista on nytkin, mutta en vain ole talvi-ihminen. Kevät herättää kaiken jälleen eloon ja odotan, että pääsen työntämään sormet multaan sekä tarkastelemaan miten kasvit pihalla ovat talvesta selviytyneet. Odotan, että saan heittää talvitakin takaisiin kaappiin ja vaihtaa kevyempää ylle. Odotan järvivesien lämpenemistä kesän uimareille ja takapihan olohuoneessa istumista.

Onneksi talviaurinko paistaa ja valoisuus lisääntyy joka päivä. Onneksi on aina mitä odottaa. 

torstai 30. elokuuta 2018

Helteisen kesän jälkeen

Pitkä ja helteinen kesä on takana ja aamun viileydessä haluaisi palata takaisin kesän kuumiin päiviin nauttimaan lomasta.

Kesän kohokohtia

Kesään 2018 mahtui paljon erilaisia kohokohtia, jotka jäävät elämään muistoina ja kuvina vielä pitkään.

Huhtikuussa se päivä vihdoinkin koitti, kun saavutin aikuisen naisen viiden kympin iän. Kriisiä en siitä itselleni hankkinut ja onneksi ystävät ovat kohteliaita pitäen minua paljon nuorempana.
Huhtikuussa pidin juhlat lähisukulaisille ja ystäville kakun ja kahvin merkeissä.
Heinäkuun helteillä sitten juhlittiin aamuun asti grillibileiden merkeissä.
Ylimääräisenä ohjelmanumerona bileissä oli 10 vuostisen yhteisen taipaleemme siunaus. Mieheni Osmon kanssa laitoimme hynttyyt yhteen 2008 tammikuussa ja tahdon sanoimme 2008 marraskuussa. Nyt halusimme juhlistaa tuota kymmentä vuotta ystäviemme kanssa ja vihkipappimme Maika tuli paikalle siunaamaan liittomme uudelleen.
Kiitos vain kaikille paikalla olleille! Teitte päivästä, illasta ja yöstä entistäkin paremman.

Yksi kesän huipuista oli tietenkin pitkä kesäloma, viisi viikkoa sai kerrankin nauttia kauniista kesäsäästä ja vain olla, tehdä tai olla tekemättä.

Partiokesä

Kesällä partioharrastus ei lomaillut vaan pääkaupunkiseudun Kliffa2018 leirillä pääsi nauttimaan helteistä Evon metsissä. Niinpä suuntasin osana 5600 partiolaisen joukkoa tänä kesänä Evolle, jossa oman leirilippukuntamme Lännen Villeimmät kanssa huolsimnoin 120 lapsen ja nuoren joukkoa.

Itse olin vastuussa sudenpennuista ja heidän jaksamisestaan sekä ehtimisestä eri ohjelmiin. Lisäksi tein kaksi vuoroa turvassa, jossa pääsi tarkastelemaan leiriä hieman eri näkökulmasta.
Sudenpentujen vesilaakso oli yksi ohjelman kohokohdista ja viimeistään siellä heittäydyin lasten kanssa osaksi porukkaa. Kiihkeän ja välillä suorastaan raivokkaan vesisodan roiskeissa en tuntenut itseäni ollenkaan viisikymppiseksi täti-ihmiseksi vaan annoin palaa muiden mukana nauttien veden viilennyksestä helteisenä kesäpäivänä.

Ruokailut Kliffalla olivat yksi päivän odotetuimmista hetkistä eikä ruuassa ollut mitään moittimista. Vielä nautinnollisempaa siitä teki partiokavereilta syntymäpäivälahjaksi saamani titaaninen sporkki kaiverruksilla, eipä löydy jokaiselta samanlaista ja jos sporkki hukkuu, niin omistaja löytyy helposti.

Tällä kertaa helteinen partioleiri kesti osaltanai vain neljä päivää maanantaista torstaihin. Torstaina huolehdin sudenpennut ja osan aikuisista bussimatkalle ja perillä lapset vanhemmilleen.

Leiristä jä elämään hyviä juttuja, uusia ystäviä ja paljon muistoja sekä kivoja kesäkuvia.

Partiokesän päättää tänä viikonloppuna vaeltajatapahtuma Väre Evolla, jonne lupauduin mukaan turvan tehtäviin. Puolijoukkueteltassa majoitus perjantaista sunnuntaihin ja ulkoilua koko viikonloppu. Samalla saan nauttia oman tyttären seurasta viikonlopun ajan.

Kuka muu muka?

Cheek veti viimeiset konserttinsa ja valot sammuivat, mutta musiikki jää elämään. Miettiessäni JHT:n uraa ja sen vaiheita tulee selväksi miten hyvin suunniteltu tuote Cheek oli, koko tuotteen elämänkaari alusta loppuun. Nyt JHT voi rauhassa manageroida ja samalla työstää uutta tulemista uudella brändillä sitten joskus. Jatkan kuitenkin musiikin kuuntelua.


Nyt vain sitten odottamaan mitä syksy tuo tullessaan.
Kiitos kesä 2018 lämmöstä ja auringosta!