Pihalla kukkivat kevään ensimmäiset krookukset ja tulppaanien varret ovat työntyneet esille jo yli 5 cm matkan kurottaen itsensä kohti aurinkoa ja sen lämpöä. Multa tuoksuu ja ensimmäiset kärpäset, perhoset, hämähäkit ja öttiäiset on jo bongattu pihalta.
Kevät on uuden alku, ylistys elämälle ja kasvamiselle. Saamme olla niin paljosta kiitollisia, mutta huomaammeko sen itse kaikessa kiireessä ?
Me jouduimme eilen sen tosiasian eteen, että meillä on paljon syitä olla kiitollisia elämälle ja sille mitä se on meille tähän asti antanut. Menimme eilen onnellisina katsomaan ensimmäiseen ultraäänikuvaukseen pienen elämän kasvua. Suru oli kuitenkin suuri, kun sydänääniä ei ollutkaan vaan pieni elämänalku oli lopettanut kasvamisen jo pari viikkoa sitten. Nyt sitten sopeutamme itseämme siihen ajatukseen ettei Oscar saakaan itselleen kaveria kanssaan kasvamaan, ei ainakaan vielä, jos ollenkaan.
Onneksi perheessämme keskustellaan kaikista asioista, eikä tästäkään tarvitse vaieta vaan tunteet voi näyttää avoimesti. Uutinen oli kaikille odottamaton ja pysäyttävä. Mikään ei ole itsestään selvää, sen jo tiesimmekin aikaisempien kokemuksien kautta.
Itseämme voimme lohduttaa sillä, että luonto tekee tehtävänsä ja keskeyttää raskauden usein jo alkiovaiheessa silloin, kun jotain on vialla. Näin varmasti nytkin.
Iloitsemme siis niistä asioista joita meillä jo on, ihanasta perheestä, kodista, ystävistä ja keväästä. Suremme surun pois ja jatkamme elämää, hiljalleen se palaa normaali uomiinsa. Nyt vain ei oikein jaksaisi, ei yhtään mitään. Mutta antaa ajan ja auringon parantaa. Huomenna jaksan jälleen hymyillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ikävä uutinen :( Voimia päiviinne ja hyvää pääsiäistä!
VastaaPoista