Asiat tärkeysjärjestykseen

Vaalien tulos on ollut selvillä viikon verran ja pääsiäisen pyhät ovat takana päin. Muuttuuko Suomi uuden eduskunnan myötä ? Tuleeko Suomesta Euroopan junttila vai pysymmekö mukana eurooppalaisena kehityksen ja hyvinvoinnin kärkimaana ? Näihin kysymyksiin saamme vastauksen alkaneella 4 vuoden vaalikaudella.

Itselläni vaalit jäivät loppujen lopuksi hieman etäiseksi tapahtumaksi ja luin vasta päiviä jälkeenpäin tuloksia vaalisivuilta. Vaalit jäivät oman henkilökohtaisen tragedian varjoon. Pääsiäisen aika kului toipumiseen keskenmenon jäljiltä. Mieheni Osmo oli koko viikon "lomalla" hoitamassa minua sekä poikaamme Oscaria.

Olen kokenut keskenmenon ennenkin, mutten koskaan näin rajuna. Menetin verta runsaasti ja hemoglobiini tipahti 130 sataan, verenpaine seikkaili korkeammalla kuin koskaan vaikka minulla on normaalisti hyvin matalat paineet. Elimistö ilmoitti, että nyt on levättävä ja saatava oma kroppa ja mieli kuntoon. Niinpä olen levännyt, ulkoillut, ottanut rauhallisesti ja antanut rakkaan mieheni huolehtia minusta.

Pieni poikamme Oscar protestoi välittömästi ollessani pois kotoa yhden yön. Hän ei syönyt kunnolla ja palatessani kotiin ei äidin syli kelvannut ollenkaan. Keskiviikkona jouduimme käymään uudelleen naistenklinikalla ja Oscar jäi isompien sisarusten hoitoon muutamaksi tunniksi. Palatessamme saimme kuulla ettei Oscar ollut hymyillyt koko sinä aikana. Minulle hän protestoi seuraavaan aamuun saakka, jolloin hän ryömi aamulla kainalooni ja nukahti siihen tyytyväisenä. Ihana tunne.

Hyvällä omalla tunnolla olen ilmoittanut eri puolille etten osallistu mihinkään ylimääriseen lähiaikoina ja, jos osallistun niin sitten ihan oman vointini mukaan. Huomaan, että jaksan jo paljonkin päivän aikana ja illalla olen sitten ihan poikki sekä kiukkuinen.

Asiat on siis laitettava tärkeysjärjestykseen. Oma hyvinvointi ensin, toisena perheen hyvinvointi ja kolmantena kaikki muu. Annan siis itselleni luvan olla itsekäs voidakseni jälleen paremmin ja pystyäkseni myös huolehtimaan muista.