Keskikesän lumoa ja lepoa

Niin se aika taas vilahti, kalenteri näyttää juhannuksen lähestyvän ja kesäpäivän seisaus oli eilen. Nyt siis alkaa päivä jälleen lyhenemään ja elokuun pimeät lämpimät ilmat lähenemään. Vaan mitä tuosta, kesä on kesä ja aurinko paistaa pilvestäkin.

Kesän alkuun mahtuu paljon tapahtumia, toiset iloisia ja toiset surullisiakin. Aika on kuitenkin armoton, se ei piittaa siitä mikä sopii ja mikä voisi odottaa. Siispä on nautittava siitä mitä on ja otettava siitä kaikki irti.

Alkukesän iloisiin tapahtumiin kuuluu ehdottomasti esikoispojan Jeremiaksen konfirmaatio ja sitä edeltänyt viikon (ma-su) rippileiri, oli niin ihanan rauhallista kotona. Itse konfirmaatio Rajamäen kirkossa oli kaunis ja lämmin tunnelmaltaan. Nuoret lauloivat, lukivat raamattua ja saivat ensimmäisen ehtoollisensa. Kuopus puolestaan nautti kirkon tunnelmasta ja nukahti rauhallisesti syliini virsiä laulettaessa. Kai niissäkin soi rauhallinen ja elämää ylistävä sointi.

Rippijuhlaa vietettiin Lomakoti Kotorannassa, kauniissa kesäisessä järvenrantamaisemassa. Voiko kesäinen maisema sen kauniimpi ollakaan ? Tarjosimme juhlijoille kala- ja kasviskeitto, kalakeitto maistui ja moni santsasi sitä jo kolmatta kertaakin, vaikken tietenkään laskenut. Rosalan limppua meni keiton kanssa ja pääsipä Oscarkin maistamaan. Jälkiruoaksi oli Kotorannan emäntä Miia tehnyt kauniin mansikkakakun ja pullkranssi pikkuleipineen maistui myös kaikille. Tunnelma oli lämmin ja kaikki näyttivät viihtyvän.
Jeremias sai perinteisen rippiristin joka on keikkunut kaulassa siitä asti, rannekorun ja miesten kaulakorun sekä kylmää käteistä, jota mopoileva (lue myös hölmöilevä) nuori mies tarvitseekin selviytyäkseen mopon ja ensimmäisen tyttöystävän kustannuksista. Aika rientää niin nopeasti, vastahan sitä vaippoja vaihdeltiin.

Nyt kuitenkin alkaa se lepovaihe. Isot lapset lähtevät lepäämään äidin kovan kurin ja kotitöiden alta isänsä ja Päivin kanssa mökille, Juvalle hyttysten syötäväksi. Me jäämme kotia pitämään kolmisin. Tosin taidamme saada Oscarin kummisedän kesävieraaksi juhannuksen ajaksi. Ja taitaa se Esko tulla "mökilleen" pitämään taloa siksi aikaa, kun käväisemme Kainuun suvessa mummua katsomassa ja poikaa näyttämässä.
Sitä ennen on kuitenkin vielä Osmon hoidettava isoisän talon myynti alkuun, eli välittäjän kilpailutus ja sopimuksen teko.

Heinäkuun alkupuolelta olemme sitten vapaita lomailemaan ja nauttimaan keskikesän lumosta. Lepoa saamme missä sitten olemmekin, kiire ei ole minnekään, nautimme vain toistemme seurasta ja seuraamme pikku miehemme kasvua ja kehitystä. Siitä sitä löytyy iloa joka päivälle.
Nyt siis nauttimaan kesästä, lomasta ja yhteisistä hetkistä. Kyllä elämä on ihanaa.