Viikon saldo

Viikko lähenee loppuaan ja kaikenlaista mielenkiintoista on tullut eteen.

Itse olin kolme päivää (ma-ke) TE-keskuksen työnhakukurssilla. Menin sinne kyllä kovin skeptisenä, koska kyllä osaan hakea töitä ja tehdä hakemuksen sekä cv:n. Mutta yllättäen kurssin anti olikin sen tuomat uudet sosiaaliset kontaktit. En muista nauraneeni vähään aikaan niin paljon kuin siellä. Miten sattuikin ryhmään niin monta hurtilla huumorilla varustettua henkilöä.
Toki kurssin asiasisältökin oli mielenkiintoinen ja vetäjämme aivan loistotyyppi. Jo siinäkin mielessä, että jaksoi meitä tuon kolme päivää. Odotan innolla kahta seuraavaa tapaamistamme sekä toivon, että ainakin osa meistä on yhteydessä toisiinsa jatkossakin. Tosin onhan myös toivottavaa, että joku ainakin meistä myös työllistyisi ja joutuisi jättämään kurssin kesken.
Itselläni ei taida tuota huolta olla. Kuka ottaisi töihin viidennellä kuukaudella raskaana olevan naisen ?
Raskaudestani tuli kurssilaisille myös hyviä ideoita. Lapsellemme on nyt tarjolla 8 kummia, nimet on valittu tytölle ja pojalle, kumpi nyt sattuisikin syntymään. Ja synnytykseenkin on vapaaehtoisia mukaan. Mitähän mieheni tuumaa tästä kaikesta ? Onneksi hänelläkin riittää tuota huumoria ja hän on taas iloinen nähdessään minun hymyilevän hieman enemmän.

Torstaiaamuna olikin sitten toisenlainen ohjelma. Aamulla 8.30 sokerirasitustesti terveysasemalla. Yök. Ensin ravinnotta yli 12 h ja sitten kaksi mukillista glukoosiliuosta. Ensimmäinen meni, kun ei ajatellut asiaa, mutta toisen juomiseen meni sitten hieman enemmän aikaa. Meinasi tulla koko herkkujuoma takaisin ylös, mutta sisulla sain sen alas. Siinä sitten odoteltiin kaksi tuntia, ensimmäisestä verikokeesta kolmanteen. Kyllä aamiainen maistui, kun pääsin kotiin.

Tyttäreni Riikka antoi myös aihetta iloon, kun torstaina söimme kahden päivällistä. Hän oli lähdössä discoilemaan vanhaan kouluunsa Pohjois-Haagaan ja juttelimme niitä näitä. Hän kertoi ystävästään jolla ei asiat tällä hetkellä ole ihan loistavasti ja tunsi valtavaa myötätuntoa tätä kohtaan. Siitä pääsimmekin siihen miten hyvin Riikalla ja Jeremiaksella asiat ovat. Koti, tai itse asiassa kaksi kotia, isän ja äidin kodit ja molemissa kodeissa rakastavat vanhemmat puolisoineen. Rakkautta, rajoja sekä vastuuta sopivassa määrin. Riikka tosin taisi olla sitä mieltä, että vastuuta voisi olla vähemmänkin, mutta niinhän se aina nuorilla on. Itsekin taisin kapinoida joskus, vaikken sitä myöntäisikään. Nyt saan olla ylpeä omista lapsistani, jotka olen kasvattanut rehellisiksi ja oikeudenmukaisiksi nuoriksi, joilla on myös oma mielipide asioista ja jotka osaavat myös keskustella niistä.

Politiikassa tapahtuu myös. Nurmijärven oma eduskuntavaaliehdokkaamme Ana Gutiérrez Sorainen on vetäytynyt ehdokkuudesta oman puolueen johtomme viimeaikaisten maahanmuuttopoliittisten kannanottojen vuoksi. Mielestäni asia on hieman kaksipiippuinen.
Lausunnot voi käsittää valitettavasti myös Anan tavoin maahanmuuttovastaisiksi tai erotella niistä puhtaasti asiasisällön, jolloin asia ei ole niin mustavalkoinen. Olemme harmaalla alueella, jossa politiikassa liikutaan hyvinkin usein etenkin silloin, kun haluamme jotain mitä ei musta-valkoisella ajattelulla saada aikaan. Tässä tapauksessa puhun äänistä ja kannatusluvuista.

Itse en näe Jutan lausunnoissa varsinaisesti mitään suoraan maahanmuuttajiin kohdistuvaa kielteisyyttä, mutta ymmärrän miksi näin voidaan asia myös nähdä. SDP:ssä on tehty työtä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eteen aina, tehdään myös tänään ja tulevaisuudessa.
Demarinaiset ovat olleet maahanmuuttaja-asioissa edelläkävijöitä puolueessa ja kannattaisi varmasti kuunnella myös heitä ja heidän kannaottojaan maahanmuuttajien asioista.

Joka tapauksessa missään asiassa ei muutosta voida saada aikaan ellei sitä voimakkaasti ajeta.
Asia tarvitsee aina taakseen ihmisen tai ryhmän samanmielisiä ihmisiä, jotka asiaa ajavat. Asioista tulee ja pitää pystyä keskustelemaan kiihtymättä sekä asiallisesti saadakseen vietyä asian eteenpäin ja kuulijat kiinnostuneiksi siitä. Faktatiedot on syytä ottaa aina selville ennen keskustelua, niillä pärjää aina paremmin kuin mutu- tuntumalla. Olipa kyseessä ihan mikä tahansa asia aina oman kylän asioiden hoidosta valtakunnan politiikkaan. Kannattaa myös kuunnella muiden mielipiteitä samasta asiasta, aina saattaa löytyä uusi kulma, josta asiaa katsoa.

Pahoillani olen joka tapauksessa Anan vetäytymisestä. Hänellä oli takanaan hieno tukijoukko, joka olisi mielellään jatkanut 2011 eduskuntavaaleihin Anan tukemista. Mutta näillä eväillä mennään eteenpäin. Nyt vain täytyy miettiä kenen ehdokkaan taakse Uudenmaan ehdokkaista asetun. Luulenpa, että Kirkkonummen ehdokas Ari Harinen on siihen hyvä vaihtoehto. SDP tarvitsee riveihinsä lisää yrittäjiä ja myös ääniä pienyrittäjiltä.

Näin siis tällä viikolla. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. Ainakin kivat synttäribileet ensi viikon lauantaille, jolloin saadaan tupa täyteen vieraita.