Aurinkoa ja ystäviä

Kevät on aina ollut minulle se vuodenaika jolloin tunnen voimaantuvani pimeän kauden jälkeen.
Matka kesään alkaa keväästä. Nyt pihalla kukkivat jo krookukset ja tulppaanit ovat jo nousseet ylös. Puissa lehtien hennot silmut taistelevat yöpakkasia vastaan etsien päivästä jokaisen lämmittävän auringonsäteen.

Ystävät ovat kuin kevät tuoden auringon lämpöä elämään. Jokaisella meistä pitäisi olla ainakin muutama hyvä ystävä jonka puoleen voi kääntyä milloin vain tai vastavuoroisesti hän kääntyy puoleesi niin elämän iloissa kuin suruissakin. Hyvät ystävät voivat puhua mistä vain toisilleen sekä myöskin sanoa sanottavansa suoraan. Joskus me tarvitsemme pientä kritiikkiä nähdäksemme asiat eria näkökulmasta ja tässä ovat ystävät niitä tosielämän indikaattoreita.

Mistä asia nyt tuli mieleeni ? Olin eilen Sipoossa hyvän ystäväni Eijan luona koko päivän. Emme olleet nähneet vähään aikaan, mutta tuntui kuin olisimme tavanneet eilen. Puhuimme koko päivän kaikesta mahdollisesta. Ja kyllä, myös miehistä, lapsista ja ihan arkisista asioista, mutta myös haaveista ja unelmista.

Olemme Eijan kanssa tutustuneet lastemme päiväkodissa. Lapsemme olivat "neljän kopla", hoitajat muistavat heidät vieläkin. Itse olimme niitä "erilaisia" vanhempia. Sanoimme ääneen mitä ajattelimme vanhempainilloissa ja olimme eri mieltä monen muun kanssa. Emme usko lasten "päähän silittelyyn" tai siihen "ettei meidän lapset, mutta ne naapurin kakarat". Samanlainen arvomaailma oli hyvä pohja ystävyydelle, joka jatkuu edelleen.
Niinpä nyt, kun molemmat olemme muuttaneet maalle eri puolille Uudenmaan maakuntaa niin yhteys on säilynyt tiiviinä.

Unohdamme usein kaiken kiireen keskellä ystävyyden merkityksen ja sen tärkeyden meidän jokaisen omalle hyvinvoinnille. Huomaatko joskus miten yksipuolisesti yrität pitää ystävyyssuhdetta yllä viestein tai puhelinsoitoin ? Haluaisit kovasti saada ystävyyden toimimaan, mutta lopulta kyllästyt sen yksipuolisuuteen, kun toinen on yhteydessä sinuun vain tarvitessaan olkapäätä tai apua. On tietysti hienoa jaksaa yrittää, mutta älä tunne huonoa omaatuntoa siitä, että viestisi hänelle harvenevat. Ystävä joka ei "ehdi" olla ystäväsi, ei ole ystävyytesi arvoinen.

Itse yritän tavata näitä hyviä ystäviäni ainakin muutaman kerran vuodessa. Etsimme sen yhteisen ajan ja käymme lounaalla tai kahvilla. Pidämme myös kodissamme muutaman kerran vuodessa kutsut, jonne kutsumme kaikki ystävämme ja sukulaisia. Kotimme ovet ovat avoinna ystäville aina. Pidämme siitä, että saamme nauttia heidän seurastaan suurella joukolla tai pienemmällä valikoidulla seurueella. Haluamme pitää mieheni kanssa yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin sekä tavata heitä. Tässä valitettavasti huomaa sen ketkä löytävät sen ajan ja keille se on kerta toisensa jälkeen mahdotonta.

Ystävyys on elämän suola ja sokeri. Ilman sitä elämä olisi tylsää ja tasapaksua. Kuka sinulle muuten uskaltaisi huomauttaa ettei tuo hiustyyli sovi sinulle tai oletko lihonnut/laihtunut ? Keneltä saisit muuten puolueetonta kritiikkiä tai ihailua.
Älkäämme unohtako ystävyyden merkitystä elämässämme. Ystävyys on kuin keväinen aurinko luonnolle, ystävyys vain toimii ympäri vuoden.