Niin se vain tulee elämässä aikoja jolloin eteen tulee valinta siitä mihin suuntaan lähtisi.
Minulla se hetki on ollut tiedossa jo pitkään, mutta Oscarin syntymä ja äitiys- ja vanhempainvapaa antoivat lisäaikaa valinnan tekemiseen.
Nyt vanhempainvapaa alkaa olla lopussa ja Osmo aloittaa pian isyyskuukauden, kesäloman siihen päälle. Oscar saa pitää isin kotona koko kesän aina syyskuun alkupuolelle saakka.
Siitä valinnasta sitten, tein sen itse asiassa jo kauan sitten, nyt vain toteutan sen käytännössä. Olen hakenut töitä kevään aikana yhdestä paikasta ja kahdesta on niitä tarjottu. Hakemaani paikkaa kävin kahdessa haastattelussa, 38 hakijan joukosta 4 valittiin haastatteluihin eli voin olla ylpeä itsestäni. Ylpeyden aihetta lisää se, että hain paikkaa joka ei ole omaa koulutustani tai työhistoriaani vastaava. Tai no, ravintolapäällikön työ oli siinä mielessä haastavaa, että siinä sai tehdä kaikenlaista ja oppi myös paljon erilaisia uusia taitoja toimisto- ja hallintopuolelta.
Nyt odotan virallista vahvistusta virkaan kunnan palvelusihteerinä, sen jälkeen työsopimuksen tekoon ennen kesälomia ja työn pitäisi alkaa elokuun alusta. Elokuun alusta vasta siksi ettei kesälomien aikaan ole talossa perehdyttäjää. Odotan jännityksellä ja innolla uusia haasteita, uutta työtä sekä uusien työtovereiden tapaamista.
Valitsin siis uuden uran jossa pääsen käyttämään tähän asti keräämääni tietoa ja taitoja. Olin rohkea ja päätin etten halua palata entiseen oravanpyörään. Nyt voin nauttia työstäni ja antaa samalla aikaa perheelleni, toisin kuin aikaisemmin. Enään ei tarvitse tehdä 10-12 tunnin työpäiviä todistaakseen olevansa työssään hyvä ja silloinkin loppujen lopuksi turhaan. Nyt työaika tulee olemaan säännöllinen ja tehdyt ylityöt saat varmasti takaisin vapaana.
Olen siis onnellinen uudesta suunnasta, en ikävöi vanhaa. Olen onnellinen perheestäni, jokaisesta perheenjäsenestä erikseen ja kaikista yhdessä. Olen tasapainoinen ja stressitön, jaksan iloita pienistäkin asioista.
Kolme vuotta kotona, melkein, lukuunottamatta kahta sijaisuusjaksoa 2009 ja 2010 kesinä, on tehnyt ihmeitä.
Nyt olen valmis palaamaan työelämään uutena ihmisenä.
Saas nähdä vaan mitä Oscar asiasta tuumaa, kun pääsee päiväkotiin hoitoon?
Se jää nähtäväksi, onneksi hän on reipas pikku-ukko :)
tiistai 31. toukokuuta 2011
Uusi suunta
Tunnisteet:
isyys,
isyyskuukausi,
päiväkoti,
työ,
työllistäminen,
vanhempainvapaa,
äitiysvapaa
lauantai 7. toukokuuta 2011
Muistaminen ja muistamisen opettaminen
Huomenna on jälleen äitienpäivä jolloin muistamme äitejä ja mummeja. Päivä on liputuspäivä ja ylistys äitiydelle, rakkaudelle ja läheisyydelle. Ainakin pitäisi olla.
Äidin muistaminen on äitienpäivänä se juttu. Äiti ei tarvitse kalliita lahjoja vaan lapsen itse tehty kortti tai lahja lämmittää mieltä enemmän kuin koko maailman timantit. Puoliso hoitaa usein lahjapuolen lasten ollessa pieniä, mutta lasten kasvaessa olisi hyvä heidän itsensä oppia muistaminen. Usein päiväkoti tai koulu hoitaa asian aina 6. luokkaan asti, mutta sen jälkeen asia jää lapsen itsensä hoidettavaksi.
Itse haluaisin lasteni oppivan muistamaan läheisten merkkipäivät, oli sitten kyseessä syntymäpäivä, joulu tai isänpäivä, ihan itse. Niin, että siitä tulisi hyvä tapa jonka he sitten opettaisivat aikanaan omille lapsilleen.
Käymme muistamassa myös poisnukkuneita läheisiämme hautausmaalla viemällä kukkia tai kynttilöitä vuoden ajan mukaan. Tänään viemme ruusut mummien haudoille Malmille. Koko perhe lähtee mukaan. Näin myös lapset oppivat tuntemaan tarinoissa niitä sukulaisia jotka eivät enään ole kanssamme ja samalla toivon heidän oppivan hautapaikat niin, että osaavat sitten itse aikanaan käydä muistamassa poisnukkuneita sukulaisiamme.
Itse olen onnellinen ja ylpeä äiti. Minulla on kolme ihanaa lasta, Jeremias 15 v., Riikka 14 v. ja Oscar 7,5 kk. Äitinä olemiseen liittyy paljon vastuuta, välittämistä, rajojen asettamista, joskus suruakin, pelkoa ja pettymyksiä, mutta ilo ja rakkaus ovat ne suurimmat tunteet joita tunnen.
Rakastakaa lapsianne, antakaa heille onnellinen ja turvallinen lapsuus. Tukekaa heitä vaikeina hetkinä ja antakaa heille mahdollisuus oppia omista virheistä. Rakkaus on myös rajojen asettamista ja niiden valvomista.
Hyvää äitienpäivää 8.5.2011 !
Äidin muistaminen on äitienpäivänä se juttu. Äiti ei tarvitse kalliita lahjoja vaan lapsen itse tehty kortti tai lahja lämmittää mieltä enemmän kuin koko maailman timantit. Puoliso hoitaa usein lahjapuolen lasten ollessa pieniä, mutta lasten kasvaessa olisi hyvä heidän itsensä oppia muistaminen. Usein päiväkoti tai koulu hoitaa asian aina 6. luokkaan asti, mutta sen jälkeen asia jää lapsen itsensä hoidettavaksi.
Itse haluaisin lasteni oppivan muistamaan läheisten merkkipäivät, oli sitten kyseessä syntymäpäivä, joulu tai isänpäivä, ihan itse. Niin, että siitä tulisi hyvä tapa jonka he sitten opettaisivat aikanaan omille lapsilleen.
Käymme muistamassa myös poisnukkuneita läheisiämme hautausmaalla viemällä kukkia tai kynttilöitä vuoden ajan mukaan. Tänään viemme ruusut mummien haudoille Malmille. Koko perhe lähtee mukaan. Näin myös lapset oppivat tuntemaan tarinoissa niitä sukulaisia jotka eivät enään ole kanssamme ja samalla toivon heidän oppivan hautapaikat niin, että osaavat sitten itse aikanaan käydä muistamassa poisnukkuneita sukulaisiamme.
Itse olen onnellinen ja ylpeä äiti. Minulla on kolme ihanaa lasta, Jeremias 15 v., Riikka 14 v. ja Oscar 7,5 kk. Äitinä olemiseen liittyy paljon vastuuta, välittämistä, rajojen asettamista, joskus suruakin, pelkoa ja pettymyksiä, mutta ilo ja rakkaus ovat ne suurimmat tunteet joita tunnen.
Rakastakaa lapsianne, antakaa heille onnellinen ja turvallinen lapsuus. Tukekaa heitä vaikeina hetkinä ja antakaa heille mahdollisuus oppia omista virheistä. Rakkaus on myös rajojen asettamista ja niiden valvomista.
Hyvää äitienpäivää 8.5.2011 !
Tunnisteet:
kasvatus,
kortti,
lahja,
muistaminen,
opettaminen,
äitienpäivä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)