Helteisen kesän jälkeen

Pitkä ja helteinen kesä on takana ja aamun viileydessä haluaisi palata takaisin kesän kuumiin päiviin nauttimaan lomasta.

Kesän kohokohtia

Kesään 2018 mahtui paljon erilaisia kohokohtia, jotka jäävät elämään muistoina ja kuvina vielä pitkään.

Huhtikuussa se päivä vihdoinkin koitti, kun saavutin aikuisen naisen viiden kympin iän. Kriisiä en siitä itselleni hankkinut ja onneksi ystävät ovat kohteliaita pitäen minua paljon nuorempana.
Huhtikuussa pidin juhlat lähisukulaisille ja ystäville kakun ja kahvin merkeissä.
Heinäkuun helteillä sitten juhlittiin aamuun asti grillibileiden merkeissä.
Ylimääräisenä ohjelmanumerona bileissä oli 10 vuostisen yhteisen taipaleemme siunaus. Mieheni Osmon kanssa laitoimme hynttyyt yhteen 2008 tammikuussa ja tahdon sanoimme 2008 marraskuussa. Nyt halusimme juhlistaa tuota kymmentä vuotta ystäviemme kanssa ja vihkipappimme Maika tuli paikalle siunaamaan liittomme uudelleen.
Kiitos vain kaikille paikalla olleille! Teitte päivästä, illasta ja yöstä entistäkin paremman.

Yksi kesän huipuista oli tietenkin pitkä kesäloma, viisi viikkoa sai kerrankin nauttia kauniista kesäsäästä ja vain olla, tehdä tai olla tekemättä.

Partiokesä

Kesällä partioharrastus ei lomaillut vaan pääkaupunkiseudun Kliffa2018 leirillä pääsi nauttimaan helteistä Evon metsissä. Niinpä suuntasin osana 5600 partiolaisen joukkoa tänä kesänä Evolle, jossa oman leirilippukuntamme Lännen Villeimmät kanssa huolsimnoin 120 lapsen ja nuoren joukkoa.

Itse olin vastuussa sudenpennuista ja heidän jaksamisestaan sekä ehtimisestä eri ohjelmiin. Lisäksi tein kaksi vuoroa turvassa, jossa pääsi tarkastelemaan leiriä hieman eri näkökulmasta.
Sudenpentujen vesilaakso oli yksi ohjelman kohokohdista ja viimeistään siellä heittäydyin lasten kanssa osaksi porukkaa. Kiihkeän ja välillä suorastaan raivokkaan vesisodan roiskeissa en tuntenut itseäni ollenkaan viisikymppiseksi täti-ihmiseksi vaan annoin palaa muiden mukana nauttien veden viilennyksestä helteisenä kesäpäivänä.

Ruokailut Kliffalla olivat yksi päivän odotetuimmista hetkistä eikä ruuassa ollut mitään moittimista. Vielä nautinnollisempaa siitä teki partiokavereilta syntymäpäivälahjaksi saamani titaaninen sporkki kaiverruksilla, eipä löydy jokaiselta samanlaista ja jos sporkki hukkuu, niin omistaja löytyy helposti.

Tällä kertaa helteinen partioleiri kesti osaltanai vain neljä päivää maanantaista torstaihin. Torstaina huolehdin sudenpennut ja osan aikuisista bussimatkalle ja perillä lapset vanhemmilleen.

Leiristä jä elämään hyviä juttuja, uusia ystäviä ja paljon muistoja sekä kivoja kesäkuvia.

Partiokesän päättää tänä viikonloppuna vaeltajatapahtuma Väre Evolla, jonne lupauduin mukaan turvan tehtäviin. Puolijoukkueteltassa majoitus perjantaista sunnuntaihin ja ulkoilua koko viikonloppu. Samalla saan nauttia oman tyttären seurasta viikonlopun ajan.

Kuka muu muka?

Cheek veti viimeiset konserttinsa ja valot sammuivat, mutta musiikki jää elämään. Miettiessäni JHT:n uraa ja sen vaiheita tulee selväksi miten hyvin suunniteltu tuote Cheek oli, koko tuotteen elämänkaari alusta loppuun. Nyt JHT voi rauhassa manageroida ja samalla työstää uutta tulemista uudella brändillä sitten joskus. Jatkan kuitenkin musiikin kuuntelua.


Nyt vain sitten odottamaan mitä syksy tuo tullessaan.
Kiitos kesä 2018 lämmöstä ja auringosta!