2010 vuoden viimeinen viikko

Niin se vuosi jälleen lähenee loppuaan. On aika tehdä jälleen lupauksia uudelle vuodelle ja tarkastella miten kuluneen vuoden lupaukset ovat toteutuneet, jos niitä on tehtykään.

Vuosi 2010 oli täynnä odotusta. Vuoden alussa odotin kovasti opiskelupaikkaa, jota en saanut, koska olin aikaisemmin opiskellut "vääriä asioita, väärissä paikoissa". Eli opiskelu ei ole samanarvoista vaikka kyseessä olisikin sama oppilaitos. Aina oppii uutta.
No, tämän takaiskun jälkeen tulinkin tietoiseksi siitä, että odotan uutta elämää sisälläni. Siitä alkoi 40 viikon odotus välietappeineen, joita odotimme jännittyneinä. Iltaisin luimme yhdessä Osmon kanssa mitä ensin alkiolle ja myöhemmin sikiölle tapahtuu eri kehitysvaiheissaan. Se oli ihana odotusaika kaikkineen, päivääkään en vaihtaisi pois.

Talvi oli luminen ja pakkanenkin paukkui, kuten talvella kuuluukin. Odotin, että pääsen tekemään lumitöitä sekä ulkoilemaan hankien kimmeltäessä talviauringon osuessa niihin. Odotukseni palkittiin ja talvi oli talvi.

Toukokuussa minut pyydettiin töihin puoluetoimistolle, jonne meninkin mielelläni, olinhan ollut siellä aiemminkin. Minulle tarjottiin vakinaista työpaikkaa, itse asiassa kahtakin, mutta odotuksen siinä vaiheessa en pystynyt ottamaan kumpaakaan vastaan. Toivottavasti 2011 onnistaa uudelleen. Tämä ihan odottamatta.

Kesältä odotin auringon lämpöä ja leppoisia lukuhetkiä omalla pihalla joita sainkin runsaasti. Lämpöäkin riitti niin, että sisällä ilmastointilaite oli ihan tarpeellinen useimpina päivinä.

Kesän kääntyessä syksyksi laskettu aika lähestyi ja Osmo odotti synnytyksen käynnistymistä lähes kärsimättömänä. Vihdoin 24.9.2010 klo 9.34 rakas poikamme Oscar syntyi ja minun 40 viikon odotukseni siltä osalta päättyi onnellisesti.

Nyt Oscarin ollessa 3 kuukautta vanha odotamme joka päivä näkevämme hänen kehittyvän ja oppivan uusia asioita. Vauvauinti on yksi uusista yhteisistä harrastuksistamme joka palkitsee meidät kaikki joka kerta. Kuinka ihmeellistä onkaan seurata pienen elämän kehittymistä. Miten ihanaa on saada palkinnoksi hymy tai kuinka itku loppuu lapsen päästessä äidin tai isän syliin.

Joulu oli Oscarin ensimmäinen, josta hän ei vielä muista mitään. Suurin lahjamme olikin saada viettää Joulua yhdessä perheenä pienimmästä huolehtien.

Käytän paljon arjessa vanhoja sananlaskuja sekä sanontoja. Jostainhan nekin ovat saaneet alkunsa ja antavat usein ohjeen tai neuvon elämässä selviämisestä. Olen siis varmasti tehnyt elämässäni oikeita ratkaisuja sekä toiminut omien arvojeni mukaisesti. Muuten en nyt olisi näin onnellinen ja onnellisessa tilanteessa. Kaikella on siis kuitenkin tarkoitus eikä mitään tapahdu ilman sitä, emme vain aina tiedä sitä. Ymmärrämme sen sitten vasta jälkeenpäin katsoessamme ajassa taakse päin.

Niinpä kiitän vuoden 2010 jokaisesta päivästä ja odotan innolla sekä utelian mielin vuoden 2011 antia.