Kohti kesälomaa

Aika on kummallinen juttu. Silloin, kun haluaisi sen menevän nopeasti, tuntuu se junnaavan paikallaan ja päinvastoin. Mutta nyt tuntuu siltä kuin päivät töissä olisivat menneet siivillä, loma nimittäin alkaa torstaina ja toisaalta odottavan aika on edelleen pitkä.

Tämä pätkätyö on tehnyt hyvää niin sielulle kuin kehollekin, aivot ovat saanet töitä ja päivittäiset kontaktit ihmisten kanssa ovat antaneet paljon. Työttämän arki voi olla tappavan tylsää vaikka aktiivinen olisikin. En yhtään ihmettele miten helposti työtön ihminen "tippuu pois" aktiivisesta elämästä ja sosiaaliset verkostot kutistuvat olemattomiin. Tällä hetkellä työttömiä on 300 000. Heidät jaetaan erilaisiin ryhmiin ja näihin ryhmiin panostetaan erilaisin työllistämismenetelmin. Osa näistä keinoista on kannustavia ja auttavat työtöntä löytämään itselleen uuden suunnan elämälleen sekä työllistymään. Osalle taas "pakolliset" kurssit ovat pakkopullaa joilla vain jatketaan työttömyyspäivärahan saamista, ilman osallistumista tippuu päivärahoilra pois. Mutta kuinka motivoida hyvän työkokemuksen omaavaa ja pitkän työuran tehnyttä työtöntä työnhakijaa ottamaan vastaan työ, jossa palkka on pienempi kuin mihin on tottunut ja työnkuva poikkeaa suuresti siitä mitä on tottunut tekemään ? Osa on jo sen ikäisiä ettei uudelleenkoulutukseen ole mitään haluja lähteä tai mitään sopivaa ei löydy. Eikö myös työnantajia olisi velvoitettava ottamaan töihin ja työllistämään työttömiä työnhakijoita esimerkiksi vuokratyövoiman sijaan, jota nykyään tuodaan myös lahden toiselta puolelta.

Itse olen ollut tyytyväinen tähän pätkätyöhön, joka näillä näkymin jatkuu elokuun alusta vielä pari viikkoa, mikäli oma vointi sen mukainen. Ja eihän tämäkään työ mitä olen tehnyt ole koulutukseni tai työkokemukseni mukainen, mutta hauskaa on ollut ja ennenkaikkea tämä on ollut hyvinkin voimaannuttavaa työttömyysjakson jälkeen. Nyt olen jälleen valmis suurempiinkin haasteisiin.

Nyt on siis menossa 28. raskausviikko ja "Oscar" kommunikoi jo säännöllisesti kanssani sekä myös isänsä kanssa. Oscar reagoi puheeseen, musiikkiin sekä vatsan taputuksiin antaen sieltä omat merkkinsä potkimalla tai nyrkkeilemällä. Välillä on menossa sellainen "linnanmäki-meininki", että meinaa itselleenkin tulla paha olla. Ilmeisesti kuperkeikkaa mennään ja vauhdilla.
Ja sitten hiljaisuuden vallitessa iskee välillä pelko siitä onko kaikki hyvin. Ihan normaaliahan se on, mutta en vain muista moisia tuntemuksia aiemmista raskauksistani. Se hieman stressaa.

Väsymys on myös valtava, toisina päivinä ei töiden jälkeen jaksaisi muuta kuin maata sohvalla ja viikonlopuistakin menee osa ihan vain lepäämiseen. Ja sitten iskee hirveä tarmon puuska, siivousta, järjestelyä ja kukkien hoitoa.... osansa siitä saavat myös perheenjäsenet ja kaikki organisoidaan töihin. Onneksi Osmo on ymmärtäväinen ja jaksaa kaikki vaihtelut mielialassani suhtautuen niihin hyvin stoalaisesti. Riikalle ja Jeremiakselle ne ottavat vähän kovemmin luonnon päälle.

Lapset lähtevät myös reissuun torstaina ja ovat isänsä kanssa 3 viikkoa, joten saamme Osmon kanssa rauhoittua kahden ja aloittaa kodin kuntoon laittamisen uutta tulokasta varten.
Osmolla loma alkaa myös torstaina ja perjantaina onkin jo juhannusaatto, joten loman pääsee aloittamaan juhlistamalla keskikesän juhlaa.