Kevään odotusta

Kevät. Tuo vuodenajoista ehkä odotetuin. Lumi sulaa, ensimmäiset ruohotupsut vilahtavat sulaneen lumen alta, hiekkaa on joka paikassa, kuivalla se pöllyää ikävästi ja sateella se tulee kurana sisälle.
Ensimmäiset muuttolinnut saapuvat yhtäaikaa pajunkissojen ja kukkivien leppien kanssa. Tulppaanit ja narsissit koristavat kotien terasseja kuin tahtoen väkisinkin näyttää kaikille kevään saapuvan ja lopulta myös saamme nähdä maasta nousevan krookuksien, tulppaanien ja narsissien väriloiston.

Itse olen kevään lapsi ja tunnenkin miten itsekin herään kevääseen ihan eri tavalla kuin muihin vuodenaikoihin. Kevään tuoksut, ne ihanat lämmittävät auringonsäteet ja sulavasta lumesta muodostuvien purojen solina valmistavat kaikki aistit kohtaamaan heräävän luonnon.

Kun vain osaisimme arvostaa tätä kaikkea riittävästi. Lumen alta paljastuvat roskat ja koirankakat kertovat siitä miten vähän jaksamme ajatella luontoa tai toisiamme. Täällä maalla koirat saavat rauhassa kakata sinne minne omistajat antavat sen tehdä, eli näköjään kävelyteille pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden iloksi. Kengänpohjista sitä itseään vasta onkin ilo kaapia pois. Kun edes ohjaisitte koiranne sinne pientareen ja ojan puolelle tarpeilleen. Ja ne roskat, karkkipapereista pulloihin ja kaikkea siltä väliltä. Välillä tuntuu, että kodeissa täytyy olla kauhea kaaos, kun roskat voi tiputtaa ihan minne vain, muttei vahingossakaan roskikseen. Näinkö se menee ? Vai onko niin ettei "omaa pesää" liata, mutta mitäs väliä luonnolla ja julkisilla paikoilla on ? Tässä on jonkinlainen asennevamma niin aikuisilla kuin nuorisollakin. Meidän aikuisten vastuulla on näyttää esimerkkiä lapsillemme. Se miten me otamme vastuuta luonnosta on tulevaisuuden turvaamista omille lapsillemme, jonka he sitten toivottavasti opettavat omille lapsilleen.

Nauttikaa siis keväästä ja luonnosta, unohtakaa kiire hetkeksi aistien kevään saapumisen väreineen, äänineen ja tuoksuineen.