Ylpeä partiolaisen äiti

Herätys soi aamulla klo 2.30, oli aika lähteä viemään tytärtäni Riikkaa kisiksen parkkipaikalla odottavaan tilausbussiin. Kummeli- leirilippukunnan matka kohti partiolaisten maailman jamboreeta Ruotsiin Rinkabyhyn oli määrä alkaa klo 04.00.

Rinkan ja päivärinkan pakkaus vei eilisen päivän ja yöllä sinne lisättiin viimeisetkin puhtaat vaatteet. On tytöllä kyllä sisua, sillä kevyt tuo rinkka ei todellakaan ole ja etupuolella keikkui vielä tuo päivärinkka (45 l) ja täyteen pakattu sekin. Ei ole ruikuttajilla asiaa partiolaisten matkaan.

Viimeiset ostokset matkaa varten tehtiin vielä eilen täydentämällä muutamilla lääkkeillä mm. särkyyn ja mahdolliseen vatsatautiin, ensiapuvälineillä, kosteuspyyhkeillä ja sixpackillä - hedelmäpilttiä. Loput matkaeväät lupasi Riikka ostaa itse Turku-Tukholma laivalta päivämatkan aikana. Arvatenkin karkkia, hieman suolaista ja limpparia tarttuu taxfreestä mukaan. Taitaa laivan karkkimyynti olla harvinaisen onnistunutta.

Riikka on ollut partiossa mukana 7 vuotiaasta lähtien ja pitänyt kaikesta siellä, saanut paljon hyviä ystäviä, oppinut erätaitoja ja ennen kaikkea oppinut yhteisöllisyyttä, sosiaalisuutta ja reipasta erähenkeä. Suosikkitapahtumia ovatkin olleet aina erilaiset leirit ja kämppäretket. Viime vuosina suurleirit ovat vieneet voiton niiden jännittävyyden ja erilaisuuden vuoksi.

Ruotsin Rinkabyhyn on rakennettu pieni kaupunki 38 000 leiriläiselle ja huoltojoukoille. Leiristä löytyy omat terveyspalvelut, kaupat ja ruokavarastot. Kaikki on organisoitu viimeisen päälle pohjoismaisella tehokkuudella leiriläisten saapumista ja lähtemistä myöten.

Aamuyöllä seisoskellessani kisiksen parkkiksella sekä seuratessani Riikan ja hänen ystäviensä tapaamista, leirijännityksen jakamista , kaikkea sitä lähtöön liittyvää kuplintaa en voinut olla miettimättä miten nopeasti vuodet vierivät. Tunnetta ei vähentänyt se, että juttelin kahden pojan vanhempien kanssa joiden lapset aloittivat yhtä aikaa koulun Pohjois-Haagan ala-asteella kuin Riikka ja Jeremias aikanaan. Tai se, että toinen äideistä sattuu olemaan kummisetäni tytär jonka kanssa leikimme lapsuudessa monet kerrat yhdessä vieraillessamme toistemme perheiden luona. Ja siinä me nyt seisoimme saattamassa omia lapsiamme kahden viikon partioleirille Ruotsiin.

Haikein mielin, mutta ylpeänä laitoin siis tyttäreni matkaan varoitellen vielä matkan vaaroistakin. "Kyllä mä tiedän äiti", vastaus viisaalta tyttäreltäni. Ylpeyttäni lisäsi se, että lähdön koittaessa oli Riikka ainoa partiolainen joka tuli halaamaan saattajaansa spontaanisti. Tiukka ja pitkä halaus, viimeiset hyvän matkan toivotukset ja se tärkein viesti "rakastan sinua". Tunnelataus halauksessa oli voimakas ja mitä ikinä matkalla tapahtuukaan tietää tyttäreni voivansa turvata minuun sekä jakaa ilonsa ja surunsa kanssani.

Olen ylpeä äiti ja kiitollinen viisaasta ja iloisesta tyttärestäni.
Hyvää, iloista ja turvallista matkaa.