Onko meillä varaa unohtaa ?

Maailmalta tulleet uutiset asettavat jälleen asiat uuteen perspektiiviin, hetkeksi. Oslon pommi-isku keskustassa sai aikaan suuria rahallisia vahinkoja sekä muutamia ihmishenkien menetyksiä, tässä oli monella onni matkassa. Henkilövahinkojen määrä olisi voinut olla paljon suurempikin,

Sitä vastoin Utöyan saarella tapahtunut joukkoteurastus vei mukanaan kymmenien nuorten hengen aivan turhaan. Henkilövahingot ovat korvaamattomia ja tuovat ikuisen surun monen ihmisen elämään.

Omat murheet tuntuvat kutistuvan, varsinkin, kun tapahtumapaikkana on yksi Pohjolan pääkaupungeista joihin oma Helsinkimmekin kuuluu. Pelko omien nuorien puolesta voimistuu hetkellisesti, kunnes asia haalistuu ja lopulta unohtuu mielistämme.

Onko meillä varaa antaa asian unohtua ? Meillä on jo ollut omat kouluampumistapauksemme sekä pommimme. Ne ovat jo unohtuneet lähes kokonaan.
Tasa-arvo, vapaus ja demokratia ovat vahvoja arvojamme joita haluamme usein korostaa esitellessämme maatamme ulkomaisille vieraillemme. Kuten myös koulutus, terveydenhoito ja sosiaalipalvelut joiden pitäisi olla kaikkien saatavilla kuuluen perusoikeuksiimme. Ylpeys kuultaa jokaisen kertojan äänessä puhuessaan näistä asioista. Kuitenkaan ne eivät ole tarpeeksi hyvin saatavilla, varsinkin nuorten mielenterveyspalvelut tulisi olla saatavilla heti ei kuukausia jonottamalla.

Maailma muuttuu, Suomi siinä mukana. Maahamme on vuosikymmenien ja vuosisatojenkin kuluessa muuttanut ihmisiä muualta erilaisin perustein. Osa heistä on juurtunut Suomeen niin ettei heitä erota meistä mitenkään, pelkän puheen perusteella ei aina muitakaan. Mutta, se ihonväri ja näkyvät merkit tietyn uskonnon harjoittamisesta . Se erottaa. Se saa meidät epäluuloisiksi ja asettamaan ihmisen erilaisin perustein johonkin tiettyyn lokeroon.

Sen lokeroinnin perusteella kirjoitellaan erilaisia rasistisia kirjoituksia, asennoidutaan valmiiksi negatiivisesti tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan tuntematta heitä henkilökohtaisesti. Koulutus, ammatti tai työ ovat toissijaisia asioita joista ei kysytä, koska automaattisesti oletetaan henkilön olevan sosiaaliturvan varassa elävä loinen, vaikka näin ei useimmissa tapauksissa olekaan.

Tällä kertaa Oslossa kohteeksi joutui poliittinen ryhmä, sosialidemokraatit ja siinä sivussa muutama sivullinenkin. Tämä on mahdollista myös Suomessa. Löytyykö meissä rohkeutta asettua vastarintaan ja vaatia, kuten olemme aina vaatineet ?

Demokratia, vapaus ja tasa-arvo kuuluvat kaikille.