perjantai 5. elokuuta 2022

Kevät ja kesä 2022 - sairastelua, lepoa, töitä ja omien rajojen hallintaa

Kesä tai no, jo kevät alkoi enemmän ja vähemmän sairastaen tai tapaturmasta toipuen. Suoraan sanottuna maaliskuun lopusta kesäkuun loppupuolelle meni aika sairaana tai toipuessa.

Maaliskuussa kävimme tyttöporukalla Torreviejassa hakemassa vauhtia kevään kuntoiluihin. No ei mennyt kuin Strömsöössä. Sää oli kamala, vettä satoi vaakatasossa ja viikon aikana näimme auringon noin kaksi kertaa. Vuoden 1927 jälkeen ensimmäinen huono maaliskuu, yleensä sateisia päiviä on alle viikko, niin nyt sateet kestivät koko kuukauden. Eli ei olisi auttanut edes lomaviikon vaihto. 
Lisäksi oireilin jo reissun alussa flunssaa ja pysyin pari päivää kämpillä lukien. Onneksi ehdittiin kuitenkin shoppailla edes vähän.
Kotiin palattua teimme kaikki kolme koronatesti ja kas kolme positiivista tulosta myös. Siitä alkoikin sitten kierre.

Huhtikuussa innostuin leikkimään päiväkodin pihalla ystävättären lapsen kanssa ja unohdin kokonaan olevani aikuinen ja löin pääni. Putosin polvilleni, onneksi oli pipo päässä niin ei tullut venttiä, mutta tuli aivotärähdys. Josta toipumiseen menikin sitten pari viikkoa.

Aivotärähdyksen jälkeen päästyäni töihin takaisin sairastuin neljäntenä työpäivänä flunssaan, josta seurasi reilun viikon poissaolo. Ihan normiflunssa, mutta pohjalla koronan jättämä yskä. Eikä tämä astmakaan auttanut.

Muutama viikko siinä mentiinkin sitten ihan jo melkein terveenä. Toukokuussa sitten partiokämpällä astuin huonosti ja nilkka meni alta, toinen jalka jäi alleni kokonaan vääntyen pahasti. Koko jalka polven yläpuolelta jalkaterään asti olikin sitten yhtä mustelmaa, lisäksi polvi ja sääri aukesivat ja haavojen parantuminen kesti useamman viikon, mustelma kuukauden verran. Pari viikkoa meni hyvin pienellä liikunnalla.

Kesäkuussa sitten pohjalla ollut korona ja flunssa eivät olleet vielä ihan kokonaan parantuneet vaan edesauttoivat allergiaoireiden ja astman pahentumisen niin, että  jouduin lähes sairaalaan. Onneksi sitten selvisin kunnon kortisonikuurilla (jota inhoan) ja parin viikon levolla. Astman tasapainottaminen takaisin normaalille hoitotasolle kestikin sitten useamman viikon.

Arvaatte varmaan, että kolmen kuukauden sairastelun aikana peruskunto laskee, laskee, laskee ja laskee. Kesäkuun lopussa olin ihan rapakunnossa. Heinäkuussa odotti Kajos2022 partioleiri, jossa tarvitaan kuntoa, edes siedettävää. Yritin parhaani saada kuntoa ylös lähinnä uimalla, koska se ei sattunut plviin eikä nilkkaan eikä helteillä olisi jaksanut lenkkeillälään. Vesi muutenkin on elementtinä armelias.

Jouduin joka tapauksessa arvioimaan kuntoni ja olemaan itselleni rehellinen sen suhteen mihin kykenisin ja mikä olisi realistista. Niinpä laskin omaa rimaani alaspäin ja annoin ennakkovaroituksen myös muille.

Jouduin kohtaamaan oman rajallisuuteni ja hyväksymään sen etten pysty enkä jaksa suorittaa kaikkea vaan tarvitsen myös lepoa ilman suorituspaineita. Se oli hyvä opetus ja oli myös hyvä huomata, että itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on voi olla hyvinkin voimauttava kokemus.

Kajo 2022 leirillekin lähdin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti